Peleistä selvisi hengissä, mutta sporapysäkille juokseminen toistakymmentä kiloa selässä ja ilman minkäänlaisia pehmuisteita omaavilla kengillä osoittautui kohtalokkaaksi. Aamulla ei sitten vasen kantapää kestänytkään astumista eli tässä sitä taas ollaan.
Onneksi (?) kokemusta urheiluvammoista on vaikka muille jakaa, joten vamma-analyysin tekeminen ei kauaa kestänyt. Todennäköisin diagnoosi on jalkapohjan kalvojänteen tulehdus, eikä tosiaan olla ensikertaa vaivan kanssa liikkellä.
Tyypillisimmät oireet ovat kiputila kantapään alla ja pakottava särky syvällä keskellä kantapäätä. Kävely, juokseminen, seisominen ja kantapään rasittaminen pahentavat kipua ja lepo helpottaa sitä. Kipu on usein pahin aamulla heti liikkeelle lähdettäessä ja voi helpottua hetkittäin liikkeellelähdön jälkeen, mutta pahenee taas rasituksen jatkuessa. Pahin kipukohta paikallistuu (jalkapohjaa tunnustelemalla) kantapään alle ja siellä sen keskiosaan. Jalkapöydän turvotukset ja paikallinenkaan turvotus eivät kuulu plantaarifaskiitin tavallisiin oireisiin - ulkoisesti kantapää on normaalin näköinen.
Tulehduskipulääkkeet vaan kehiin, rasitusta vähemmälle, kylmää kantapäähän ja geelityynyt kantapäiden alle. Eiköhän näillä resepteillä olla taas pelikunnossa viikonloppuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti