Lisää Espanjasta

Löydettiin viimein myös tenniskentät Benalmadesta. Perusasfaltti alustana ja kenttä hieman vinossa. Hinta 5€/tunti. Ollaan käyty nyt pariin otteeseen antamassa pallolle kyytiä. Uudet jänteet pelittää varsin mukavasti. Valitettavasti kyynärpää oireilee yhä erityisesti rystyssä, mutta syöttö alkaa onneksi vähitellen löytää tietään ruutuun.

Salilla tuli myös poikettua toistamiseen ottamassa hikeä pintaan portaissa ja soutulaitteella. Täällä todellakin ymmärtää pyyhkeen merkityksen salilla. Hiki todellakin virtaa! (en nimittäin yleensä ole mikään erityisen kova hikoilija) Jalat saivat taas kyytiä ja kokeilin myös hieman ylätaljaa ja ojentajatreeniä. Kyynärpää tuli mukana, mutta leukoja ei tarvi yrittää vedellä. 

Lomalla tulee myös käveltyä erityisen paljon ja lähes huomaamatta. Päivittäin tulee matkaa helposti 10km. Jalanpohjat muistuttavat aamuisin tallustamisesta pienellä kiristyksellä. Vielä kun jaksaisi venytellä...

Uutta kiveä

Viikonloppu tarjosi uutta kiveä. Paikkana Viitapohja Tampereen seudulla. Ihanan lyhyt lähestyminen ja varjoisaakin oli. Se reitti, Kultainen keskitie (5C sport), joka oltais ehdottomasti haluttu kiivetä, oli varattu, kun viereinen reitti, Sormenleikkaaja (6a), oliosoittautunut liian vaikeaksi. Niinpä Sami päätti trädittää Lapin leikkauksen (5). Minä menin sen ja viereisen Vuoden ikävän (6a) yläköydellä. Aika hyvin meni, vaikka niska oli superjumissa ja oikeassa kädessä vihloi viikon boulderoinnit. ;)

Viitapohja edessä, Lapinleikkaus sisäkulmassa kuvan oikeassa reunassa.

Kiipeilyn jälkeen päästiin uimaan, tekipä ihan mielettömän hyvää kropalle, vaikka vesi olikin aika lämmintä. Uinti-sauna-uinti-sauna-uinti-sauna-uinti! Mikä fiilis kropassa, kun lähtee lihakset palautumaan. Kiitos myös meidät majoittaneelle pariskunnalle venyttelyvinkeistä, pitäis joka ilta olla joku käskemässä venyttelemään. :)

Sunnuntaina pyöräiltiin maastossa kotinurkilla. Oli pakko pysähtyä matkalla syömään vadelmia, kun punaiset mollukat huusi melkein nimeltä. Mankkaan, Tapiolan ja Laajalahden polkuja rullaillen 15 kilometriä avasi mukavasti myös niskaa. Ihan parasta kesäillan aktiviteettiä!!

Pyörä parkkiin ja vattuja naamaan.

Laajalahden luontopolulla keskellä kaislikkoa.

Pyörälenkin päälle vielä leuanvetotreeni nro 4, 2-2-2-2 minuutin palautuksilla, mutta lyhensin ekat 2 palautusta 45 sekuntiin. Ihan hipaisu tarvitaan enää täydelliseen leuanvetoon, jee edistystä! /Nora

Pull up

En saa vedettyä suorilta käsiltä roikkumasta yhtään puhdasta leukaa, en myötä- enkä vastaotteelta. Tähän on tultava muutos, joten otin käyttöön Appin, jonka ohjelmalla saa tehtyä 19 treenikerran jälkeen 10!! :) 

Kolme treeniä tehtynä, enkä kyllä vieläkään saa vedettyä yhtään puhdasta.

Joudun tehdä treenien leuanvedon näin alkuun avustetusti, mutta koko ajan vähemmän tarvitsee kevennystä. Kevennyksenä käytän joko lähtöä ädet hieman koulussa tai sitten varpaalla työntäen kriittisen pisteen yli. Kotona teen leuanvedot otelaudalla ja töissä tangolla, kaikki kuitenkin myötäotteella, koska siitä on enemmän hyötyä kiipeilyssä.

Mitä muuta sitten viime kerran?
Tiistaina taas boulderointia, ei mitään ihmeellistä kerrottavaa, koska odotuksetkaan eivät olleet korkealla maanantain hyvän treenin jälkeen. Ainakin kestää kauemmin lämmetä, kun on lihakset väsyneet.
Keskiviikkona biitsitreenien ohjaamista ja päälle keskivartalotreeni, jossa vatsat huusivat hoosiannaa.
Torstaina niin ikään biitsitreenien ohjaus mutta päälle boulderointia, pari ihan ok nousua, mutta voimat ehtyvät niin nopeasti, kun ei ole palautunut kunnolla edellisestä kiipeilykerrasta, eikä varsinkaan edellisen päivän core-treenistä.
Tiistaina alkoivat nuo leuanvaetotreenit ja nyt on takana kolme:
#1 1-1-1-1
#2 1-2-2-1
#3 2-2-1-2

Viikonloppuna ulos kiipeämään Suomessa, huiii! /Nora

Punttien heilutusta

Lauantaina maa vaihtui Belgiasta Espanjaan ja tähän mennessä on kävelty kymmeniä kilometrejä ja testattu pari punttisalia.

Marriotin sali Malagassa oli varsin riisuttu versio. Kuntopyörä kuitenkin toimi ja paikasta löytyi kiitettävästi käsipainoja. Lattialla mahtui venyttelemään ja tekemään keskivartalotreeniä. Ei ehkä mikään huipputreeni, mutta parempi kuin ei mitään.

Benalmadenan salilla löytyi enemmänkin 'pelejä ja vehkeitä', vaikkakin lähes jokainen kuntopyörä ja soutulaite oli epäkunnossa. Porrastreeni tuli kuitenkin vedettyä lämmittelyksi ja sen jälkeen kunnon jalkapuntti: etureidet, takareidet, 1-jalan prässi ja pohkeet. 5€ kertahinta oli kohtuullinen siitä ilosta, ettei hien valuminen loppunut missään vaiheessa. Hyvä, että jaksoin kävellä kämpille.

Sorry jankutus

Eli taas jauhetaan boulderoinnista. Se vaan on antanut viimeiset parhaat fiilikset sporteista, niin miksikäs sitä ei hehkuttaisi. :) Boulderoinnista oli juttua Hesarissakin lauantaina, joten kyseessä on hottis juttu!! Jutun kuvassa kiipeää Suomen parhaimmistoon kuuluva Anthony 'Andy' Gullsten. Andystä pääsin itsekin ottamaan mallia eilen BK Konalassa, kun hän oli siellä treenaamassa. 

Helsingin Sanomien jutun kuvassa Anthony Gullsten

Ja olipa muuten taas hyvä treeni. Viime kertainen bouldertreeni oli siis torstaina ja palautuminen siitä otti kaikki kolme päivää, jotka välissä olivat. Aikaisemmin en olisi pystynyt tekemään samanlaista kovaa projektointitreeniä. Tällä kertaa projektoitiin edellisellä kerralla kesken jäänyt 6a toppiin ja lisäksi toppasin yhden toisen 6a:n, jota olen haistellut mutten kokeillut aikaisemmin. Pari muuta 6a(+):ta jäi vielä odottamaan seuraavaa kertaa ja lisäksi yksi 5c. Toivottavasti eivät ehdi vaihtaa reittejä tässä välissä. Vaikka onkin tosi kiva, että uusivat reittejä näin kesälläkin.

Viimeksi kuvasin hyvää bouldertreeniä, jossa projektoitiin itselle haastavaa reittiä. Nyt pohdin hieman yleisemmin miten kehitytään paremmaksi kiipeilijäksi.
1. Toista ja tee niitä muuveja, jotka tuntuvat itselle vaikeilta - älä luovuta ensimmäisen yrityksen jälkeen
2. Toista ja käytä niitä otteita, jotka tuntuvat itselle vaikeilta - älä luovuta ensimmäisen yrityksen jälkeen
3. Treenaa ja vahvista corea ja yläkroppaa, mieluiten kiipeilyllisillä liikkeillä
4. Venyttele hyvin kaikki ruumiinosat, mukaanlukien sormet
5. Lepää ja palauta riittävästi

Kiipeilyä voi helposti treenata liikaa, mutta jos oikeasti haluat kehittyä, et voi oikeastaan treenata kuin kiipeilyä. Liikaa treenaamisella tarkoitan, että kroppa menee ihan tukkoon ja rasitusvammat alkavat vaivata. Otevoima kehittyy hiljalleen, sitä ei voi oikein millään nopeuttaa. Lepo on erittäin tärkeää sormille, mutta aina voi treenata kiipeilyn oheistreenejä tai ainakin venytellä. Daila Ojeda, Chris Sharman tyttöystävä ja ammattikiipeilijä itsekin, kertoo REEL ROCK 7-elokuvassa kuinka hän taisteli 'Mind Control' (8C+)-reitin kanssa pitkään, mutta vasta kun hän piti kaksi päivää täyttä lepopäivää ennen uutta yritystä, nousi reitti ylös asti. Maltti on siis valttia! :)

Mitäs muuta, viikonloppu meni juhliessa naimisiinmenoa ja kärsiessä kireästä niskasta. Sunnuntaina sentään 3h pihatöitä, jotka sisälsi taas kasvien repimistä ja kottikärryjen raijaamista. Muistin sentään piikkimatonkin, josta tulee selkeästi helpotusta verenkiertoon, mutta valitettavasti se ei koko jumia niskasta poista. Maanantaina tosiaan pari tuntia boulderointia ja joka päivä leuanvetoyrityksiä sekä myötä että vastaotteella. ps. saattaapi niskajumi johtua juurikin noista leuanvedoista... /Nora

Belgian sportit

Täysi lepäily kesti pari päivää, mutta perjantaina oltiin jo urheilemassa. Tennista SHAPE:ssa reilut kaksi tuntia teki hyvää lihamässäilyjen lomassa. Tuuli toi kentälle omat haasteensa, mutta muuten pallo liikkui varsin mallikkaasti. Kyynärpää alkoi uupua parin tunnin tienoilla ja sen verran meno tuntui myös muualla kropassa, ettei punttisalille tarvinnut lähteä enää pelien jälkeen.

Lauantaina vietettiin isäntäperheessä synttäreitä. Uusi Suunto piti saada heti testiin, joten isäntä veti meille tiukan circuit-treenin Gym Bossin tikatessa tahtia. Kahdeksan eri liikettä, kolme kierrosta. Aoitettiin 20 sek per liike ja nostettiin 25 sekuntiin kahdelle jälkimmäiselle kierrokselle. Varsin toimiva setti! Päälle vielä kehonhallintaliikkeitä ja hyvä venyttely.

Hokshoks!!

Olen niiiin innoisani kiipeilystä. Viimein heräsi hoksottimet, että miten kiipeilyssä kehitytään.Konalan Boulderkeskuksessa tehtiin ihan huipputreeni ja nyt on taas palava into päästä uudestaan kiipeämään. Treenin kulku:
1. Hyvä lämmittely
2. Suoraan projektireitille, jota on tullut koluttua useampi kerta ilman toppia
3. Vaikeiden muuvien kertaus
4. Hyvät palautukset, venyttelyt ja tauot
5. Toppiyritys ja reitin toppaus!!
Sami projektoi tämän reitin perään yhtä toista reittiä, jossa itsellä ei ollut mitään tsäänssejä. Sami toppasi tämänkin reitin hyvän hieromisen jälkeen. Sen jälkeen siiryttiin kolmannelle reitille harjoittelemaan muuveja. Alkumuuvit hyvin haltuun hieromisen kautta, mutta voimat loppuivat kesken, että olisi päässyt ihan toppiin asti. Loppuun vielä pari helpompaa reittiä.

Treenin hyvät puolet: muuvipankki lisääntyi, liikkeet tulevat automaattisemmin ja säästää energiaa ja voimia. Oli myös hauska huomata minun ja Samin kiipeilyn erot, mulla toimii toiset muuvit paremmin kuin Samilla ja päinvastoin.

Olen katsonut koko kevään ajan paljon IFSC:n lähetyksiä Youtubesta. Alkuvuosi on tullut boulderoinnin World Cupin osakilpailuja ja nyt tulee liidauksen osakilpailuja. Sieltä olen löytänyt esimerkilliset suosikkini kiipeilyn osalta. Naisissa bouldereilla melko ylivoimainen Anna Stöhr (AUT) ja miehissä viime vuoden maailmamestari liidissä Jakob Schubert (AUT) sekä Sean McColl (CAN) ja Magnus Midtbo (NOR). Nuo suosikkimiheni ovat kaikki melko pienikokoisia ja heistä sekä Jakob että Sean kilpailevat sekä boulderissa että liidissä, Sean myös nopeuskiipeilyssä. 

Anna Stöhr. Kuva

Italian reissun jälkeiset aktiviteetit:
- Kolme kertaa pihahommia repien, kaivaen ja kantaen yhteensä noin neljän tunnin verran
- Kaksi kertaa boulderia Konalassa mukaan lukien tuo alussa mainittu, yhteensä noin kolmen tunnin verran
- Beach volley-treenien koutsaus 1,5h
- Leuanvetoyrityksiä aina kun on ollut mahdollista kotona otelaudalla ja töissä tangolla
- Coreliikkeitä kun on ollut sopiva hetki
/Nora

Lomalle!

Beachvolley on ollut viime viikot ehdoton ykköslaji. Huikeat kesäkelit ovat jatkuneet ja se on tarkoittanut piiiitkien päivien suorittamista Hietsussa. Sunnuntain roikkuminen rannassa kannatti - pääsin mukaan sparraamaan ihan 'oikeitakin' pelaajia. Oli mahtavaa olla mukana treenaamassa, mutta kyllä lopussa myös tiesi kuka oli pelaaja ja kuka harrastaja. :)

Viime viikolla saatiin myös hieman muutosta rytmiin, kun saatiin ahdettua parit tennissetit kalenteriin. Uudet jänteet mailassa alkoivat totella ohjaavaa kättä ja peli maistui mainiolta. Pieni ylirasitustila oikeassa olkapäässä ja kyynärpäässä alkoivat kuitenkin muistuttaa itsestään, joten jokailtainen kylmähuolto oli pakollinen.

Alkuviikosta varmistettiin jykevä jumistustila pelaamalla aamulla golfia alle ja siihen päälle muutama tunti hiekalla pallon kanssa. Maanantaina golfit Masterissa, tiistaina Hirsalassa. Tiistai-iltana biitsillä Långvikissa viimeisen puolen tunnin aikana jalat eivät juurikaan enää liikkuneet, mutta onneksi pelipari oli sitäkin ketterämpi. Peleistä jäi hyvä fiilis ja törkeä jumi - erinomaiset eväät Belgian & Espanjan lomalle.

Garda Trentinon kalliot takana

Kiipeilyreissy Trentinon alueelle, tarkemmin Riva del Gardan ja Arcon maisemiin, oli upea. Kiipeiltyä tuli todella paljon ja samalla tehtyä vähän muutakin, eli mentyä naimisiin. :) Tässä kiipeilysaldo kuudentoistapäivän ajalta:

29.6.2013

Coltura

Il pilastro del brenta 2*5c 30m liidi

Claudia 6a 30m liidi

Alejandra 6a+ 30m yläköysi

Lejla 6a 30m liidi

30.6.

Arcadioland, La Gola, Valle de Laghi

Una rosa in mezzo al... 5c 24m liidi

Basloc 5c 28m liidi

Micla 5c 30m liidi

La variante 5c/6a 23m liidi

Brunello Marino 6b/6a 23m yläköysi

1.7.

Regina del Lago

Sogni Proibiti 6a 20m liidi

La Genesi 5c 20m liidi

Nõel 2003 5c 22m liidi

Flebo 6a+ 32m yläköysi

Sassicaia 5c 32m liidi

El Giga 6a 25m yläköysi

 

2.7.

Val Lomasone

Via del Lumac 6a 15m liidi

Gazza Ladra 6a+ 15m yläköysi

Vai del Skilat 6a 15m yläköysi + liidi

Willy il Coyote 5c+ 15m liidi

Faunet 5c 20m liidi

Giosalpino 6a 20m liidi

Maget 6a+ 20m liidi

Lauro 5c+ 16m liidi

Mazarül 5c 16m liidi

3.7.

L'Orto

Spinaci 6a 18m liidi

Zigole 5c 16m liidi

Melanzana 5c+ 16m liidi

Rapanello 5c 16m liidi

Raparossa 5c 16m liidi

Piselli 5c 12m liidi

Sedano 5c 12m liidi

5.7.

Promeghin

#3 P1 5b 7m, P2 6a 7m liidi

#4 6b 20m liidi

#5 P1 5a 10m, P2 5c 10m liidi

#18 5c (6a) 15m liidi

#20 5b 18m 2* liidi

#21 5b 15m liidi

6.7.

Sisyphos

Tu Mi Pungi 5c 13m liidi

Vaselina 2*6a 22m 2-sena ja yläköysi

Piume di struzzo 6a 20m 2-sena

Croccante 5c 15m liidi

Calippo 6a 18m liidi

7.7.

Coltura

Beber: P1 5b 15m liidi + P2 5c 20m 2-sena + P3 6a+ 25m 2-sena, 3 laskupitchiä

Lejla 6a 20m liidi 

Martina 6b 25m 2-sena

8.7.

Parete del Limaro - Piccolo Dain

Amazzonia 5b, 5c /S1/I

4a-3a-3a-5a-3a/5a-5a/5b-5a/4b-4b/5a-5b/5c/5b-5b/3a, liidit parittomilla

9.7.

Rio Salagoni - via ferrata

10.7.

Calvario

Mam 5b 10m liidi

Sciancata 6a 14m 2-sena

 

12.7.

Croz de le Niere

Pilastro moana 6a 20m 2-sena

Il pigro 5b 20m liidi

Variante 5c 25m liidi

L'equivoco 5c 21m liidi

 

13.7.2013

Belvedere

Via del Biscotto 6a+ 24m yläköysi ei ihan ylös asti 

Piccola chimera 5c 22 m yläköysi

Giordano 6a+ 22m yläköysi

Sami sanomassa 'heihei' kallioille, minä viipotan mennä jo kaukana taustalla. Kuva Rockblocksista (C) Mikä Huhtamäki.

Via Ferrata

Trentinon alueella on useita via ferratoja. Via ferratat ovat "kiipeilyreittejä", joissa ei välttämättä vaadita kiipeilyosaamista. Reitit kulkevat vuorien reunoilla, väleissä ja päällä ja ne alunperin tehty kulkureiteiksi kylien välille.

Trentinon aluetta ei kannata jättää taakseen ilman kokemusta via ferratasta, niinpä minäkin päädyin testaamaan Rio Salagonia, joka kiertelee kaartelee hienosti kallioiden välissä ja välillä pistäytyy vuorien väliseen paratiisiin.

Via ferratalla ollaan koko ajan kiinni kahdella slingillä joko metallivaijerissa tai metalliportaissa

Aikaa lähestymiseen, reittiin ja poistumiseen meni pari tuntia. Välillä sai oikeasti tasapainoilla huolelle, kun vesi oli todella korkealla. Kovin vaativa ei reitti ollut, mutta sopi erinomaisesti vapaapäivän aktiviteetiksi. /Nora

Vaijerisillalla voi myös venytellä muun akrobatian lisäksi. :)

Kun kiipeilijä löytää toisen kiipeilijän...

Vapaapäivää odotellessa

Mahtava keli on pitänyt pintansa, joten olen sunnuntaista lähtien käytännössä asunut Hietsussa. Puolilta päivin on vedetty ensimmäinen kahden tunnin pelisetti, sitten lounasbreikki ja sen jälkeen toiset kaksi tuntia. Yllättävän hyvin paikat ovat kestäneet, eikä unta ole tosiaankaan tarvinnut illalla odotella.

Eilen piti vielä ryhtyä superaktiiviksi, kun sääennuste näytti tälle päivälle sadetta. Aamuun piti mahduttaa hieronta ja sitten vielä koko päivän Hietsu-setin jälkeen menin pelaamaan Taliin tennistä. Uudet jänteet mailassa toimivan varsin hyvin, vaikka ei ne juuri tuulen haasteita helpottaneet. Hiekkatekonurmi (vai mikä sen alustan oikea nimi mahtaakaan olla) miellyttää enemmän kuin massa. Ei pölise, eikä likaa samalla tavalla.

Tänään olisi tosiaan toiveissa lepopäivä. Saas nähdä, miten käy.

La Multipitch

Huhhuh! Olipa suoritus, kaikin puolin. Kokemuksena mahtava, fyysisesti rankka, kiipeilyllisestikin haastava, henkisesti uuvuttava, mutta silti niin upea!!

Multipitch on kiipeilyreitti, joka koostuu useammasta köydenmitasta. Meidän reittimme oli Amazzonia, Piccolo Dain Parete Del Limaro'lla Sarchen kylässä, jossa oli 11 pitchiä, eli osuutta. Multipitch vaatii aina vähintään kaksi kiipeilijää, siksi puhun meistä ja meidän retkikunta koostui minusta ja Samista. Pituutta Amazzonialla oli 250 metriä ja vaikein pitch oli 5c.

Tässä kuva koko reitistä:

Lähestyminen reitille ei sujunut kovin mallikkaasti, kun noudatimme vanhemman topo-kirjan ohjeita, joissa olisi pitänyt ylittää Sarca-joki. Onneksi toisella retkueella oli uudempi topo, jonka ohjeilla lähestyminen tapahtui kuivin jaloin. Mutta se mikä alkaa huonosti, ei voi päättyä huonosti, tästä on kokemusta. ;)

Kaiken kaikkiaan nousuun meni melkein 6 tuntia. Minun vaikeimmalla liidinousulla 6. pitch 5a+5b "amazing slab" iski vesisade, ei siinä auttanut kuin painaa 100 lasissa korkeuksia kohti sateesta huomimatta, ja hyvin meni. Samilla paloi kilokaloreita nousun aikana päälle 2000 kcal, itsellä mittaria ei ollut. Mutta lopussa alkoi kyllä hyytyä, kun matkalla ei ollut tullut nautittua kuin vettä juomarepusta. Eikä matkalla mitään aikaakaan olisi ollut, sillä saavuimme laskeutumispaikkaan juuri hämärän saapuessa. Jo pari kymmentä minuuttia olisivat voineet olla ratkaisevat sen suhteen, että ehdimmekö löytää ulos metsästä hämärässä vai joudummeko harhailemaan pilkkopimeässä. Eipä ole ennen tullut vaellettua sellaisessa kivivyöryssä tai puolijuostua 45° mäkeä alaspäin. Jalat huusi hoosiannaa, mutta ei voinut pitää taukoja. Tässäkin kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin! :)

Tälle reissulle ei varmaankaan toista multipitchiä oteta. Rankinta seinämällä oli köyden vetäminen perässä tai yläankkurilla. Juuri ennen multipitchiä hankittu uusi köysi Bealin Joker Unicore 9,1 mm toimi moitteettomasti, mutta vanha köysi Bealin Diablo Unicore 9,8 mm oli aivan liian raskas, varsinkin kastumisen jälkeen. Muuten varusteet olivat bene, Miurat kastuivat mutta eivät tulleet liukkaiksi, Helly Hansenin purjehdus-/surffipaita oli hyvä valinta, selässä The North Facen Chugach oli huomaamaton ja kypärä lasien kanssa suojasivat pään.

Tämän kiipeilyn tulen muistamaan pitkään erittäin positiivisena kokemuksena. /Nora

Jossain puolivälissä

Edelliseltä kuvanottopaikalta ylöspäin

Samalta kuvanottopaikalta alaspäin

Maalissa alkoi jo hämärtyä

Väsyneet kapuajat topissa

Biitsiä, biitsiä ja biitsiä

Kelit ovat suosineet pallon pelaamista viime aikoina. Pari kierrosta golfia väliin, vähän neluriyritystä tenniskentällä ja loppuaika biitsin parissa. Iltaisin hieman huoltavaa, mutta valitettavasti aivan liian vähän. Selkä ja niska tuntuvat oireilevan nyt vuorotellen, mutta eiköhän se siitä.

Tänään tuli Hietsussa pelattua enemmän eriä kuin mihin sormet riittävät. Illalla vielä pitäisi polkaista fillarilla kotiin Laaksolahdesta, joten eiköhän päivän sportit ala olla paketissa. Huomenna uudestaan.

Tykkään kalkkikivestä

Matka jatkuu, nyt on takana seitsemän kiipeilypäivää. Paikalla ollaan siis oltu kahdeksan päivää plus matkustuspäivä, joten kalliota on koluttu ahkerasti. Kiipeily kalkkikivellä on niin huippua verrattuna Suomen graniittiin. Kiipeilyä täällä voi verrata sisäseinäkiipeilyyn sillä erotuksella, että maisemat ovat pikkasen paremmat ja samalla pääsee nauttimaan myös auringosta. ;)

Viimeksi mainitsin neljä paikkaa, niistä unohtui viides eli Val Lomasone. Noiden viiden lisäksi on tullut kaksi lisää: Promeghin ja Sisyphos. Näitä paikkoja voi käydä kurkkimassa täällä ja täällä. Myös täällä on juttua noista paikoista yhden tuttumme kirjoittamana. Siellä saattaa vilkkua kuvia minusta ja Samistakin. :)

Greidit ovat pysyneet hyvin tasaisina läpi reissun. Pääasiassa 5C:tä ja 6A:ta. Luulisi jo että viikon treenin jälkeen pääsisi vaikeampaakin, mutta ehkä huonolla lihashuollolla ja lämmittelyllä on osuutensa asiaan. Per paikka on tullut kiivettyä 5-9 reittiä riippuen reittien pituudesta ja tarjonnasta. Oikea käsi, jossa ilmeisesti tennis- tai golfkyynerpään oireilua ei tykkää kovasta tahdista ja vaikeammista reiteistä. Kylmä, hieronta, venyttely ja kompressiohiha onneksi auttavat. Polvet on tullut kolhittua huolella ja pohkeissa tuntuu sekä varvistelu kiipeillessä että jyrkät lähestymiset. Mukana on vain Miurat, joten tukea ei jalkapohjalle tule, vaan kaikki on tehtävä lihasvoimin. :)

Hankintoja on tullut tehtyä niukasti. Vain mankkapussi, muttei tietenkään mikä tahansa mankkapussi. Didillä on ilmeisesti samaa sarjaa. :) Tämän minun nimi on Lena. ;) Sopii hyvin Pörrö-sarjaani. :D

On kai sitä jotain lihaksiakin yläkropassa tai sitten rasva menee pullistellessa rullalle. ;)

Edellinen ja pari seuraavaa kuvaa Sisyphoksesta. /Nora

Vaselina (6a) reitin purkua Samin jäljiltä, olipa hankalaa...

Näillä kavereilla on pikkasen parempi grippi kuin itsellä, traversasivat koko kallion matkan poikittain. :)

Kiipeilyä Gardajärven kupeessa

Kiipeilypäiviä on takana jo 4, eikä yhtään postausta aiheesta. :) Tässä tulee esimakua:

Kiipeilypaikat, joissa käyty: Coltura, La Gola - Arcadioland, Regina del Lago ja L'Orto. Kaikki kalkkikiveä ja melko uusia paikkoja, ettei kivi ole pelkkää lasittunutta luistinrataa. Pääasiassa on tullut kiivettyä liidiä 5c-6a+ -reiteillä. Greidaus ei ole aina systemaattista ja linjassa toisten reittien kanssa. Greidin vaikeus riippuu paljon reitin pituudesta ja iästä. 

Oma kiipeily on ihan ok-tasolla, ei valittamista. Polvet on ruvella ja mustelmilla, mutta jokainen jälki on sen arvoinen. Kynsinauhat ovat kuivat, mutta muuten kädet on hyvässä kunnossa forkkuja myöten. 

Kiven syömät kynsinauhat

Kalliolle lähestyminenkin käy muuten treenistä. Välillä noustaan vertikaalia monta kymmentä metriä reput selässä +25C lämmössä. En valita, ei haittaa vaikka rasva palaa. ;)

L'Ortossa valmistautumassa Raparossaan (5c). /Nora

Kypärä vinossa kohti uutta nousua :)

Golfia ja huoltoa

Eilen tahkottiin taas Forestin kenttä. Hyötyliikunta jäi minimiin, koska oli auto alla. Ensimmäinen ysi sujui niin mallikkaasti, että meinasin huolestua. Lyönnit alkavat olla ihan järkevissä mitoissa ja pari kertaa tuli lyötyä greenin yli, kun pallo lensikin 10-15 m pidemmälle kuin ennen. Onneksi 'pystyin' palaamaan omalle tasolleni parilla viimeisellä väylällä, ettei pisteitä kertynyt niin paljoa, että laskevaa korttia olisi tarvinnut jättää.

Pienenä rankaisuna autoilusta lähdin tekemään vielä kehonhuoltoa Länsiväylän Elixiaan. Fillarilla hiki pintaan (30 min) ja keskivartalotreeniä päälle. Yritin venytellä, mutta aika tuskaista se oli. Kotona vähän vielä kepillä runttausta ja rullausta Gymstick pron kanssa. Tänään hiekalle.

Penkkiurheilua ja vähän yritystä

Hieronta teki perjantaina tehtävänsä ja illalla piti olla pelikunnossa Talissa. Tennikset oli yhtä selviytymistaistelua. Outoa oli sekä massakenttä että tuuli. Piste i:n päälle oli jänteiden katkeaminen mailasta, eikä varamailaa ollut tietenkään mukana. Selityksiä selityksien päälle. Tiedetään.

Lauantaina oli vuorossa vahvaa penkkiurheilua. Ensin seurattiin pro tourin pelejä ulkona ja loppuillasta miesten maailmanliigaa Hakametsässä. Kelistä huolimatta mieli teki pelaamaan.

Sunnuntaiaamuna takaraivossa kolkutti pieni ajatus siitä, että ehkä olisi kannattanut nukkua vähän enemmän ennen kuin suuntaa Pyynikille pelaamaan biitsiä. Kaunistahan se ei ollut missään vaiheessa, mutta yritystä oli. Ja mikä tärkeintä- lupaus tuli täytettyä: Torinoon lähtevät saivat kelvolliset harkkapelit alle.

Kerta ei riittänyt pään seinään hakkaamisessa vaan iltapäivällä oli mentävä uudelleen hiekalle. Peliesitys ei (yllätys?) parantunut yhtään aamuisesta, mutta onneksi sentään aurinko paistoi. Peliparit olivat koko päivän ihailtavan kannustavia - kiitokset siitä. Lupaan olla parempi ensi kerralla. Mikäli siihen tulee mahdollisuus...