23. helmikuuta 2014

Noran haba

Vasen haba kuvattuna 23.2.2014
Haba alkaa löytyä rasvan alta. Eihän se mikään massiivinen ole, mutta aika tehokas. Myös forkut alkaa pikku hiljaa toimia, kun Aki niitä avasi. Olkapäihinkin on tullut voimaa Bikini Challengen treeneistä, vaikka yhtään kunnollista treeniä en ole vieläkään tehnyt.

Ojentajissa vielä roikkuu, joten rasvanpolttoa pitää jatkaa. Samoin jaloissa/pakaroissa on vielä runsaasti ylimääräistä. Kiloja on nyt tippunut 4,5kg, joka todella tuntuu. Ensinnäkin se tuntuu vaatteissa, mutta siitä enemmän Noranblogin puolella, mutta erittäin paljon tuo painonpudotus tuntuu myös kiipeilyn räjähtävyydessä ja erityisesti dynoissa. Sain tämän huomata konkreettisesti eräällä reitillä Salmisaaressa, jota olen hinkannut sen miljoona kertaa erityisesti vuoden vaihteessa, eikä reitin dyno irronnut monista yrityksistä huolimatta. Vaan nytpä se meni, ja vielä helposti, niin huippu tunne. 

Tämä viikko on muuten mennyt melko kevyesti. Lentistreeneissä olen "vain" valmentanut ja kiipeilyt ovat olleen hyvin vapaita. BC:n treenejä olen tehnyt kerran, silloinkin kuminauhalla ja vain käsille. Lisäbuustia treeneihin hain tällä viikolla uudella lisäravinteella: Fastin Workout Shock, kun energiat meinasi totaalisesti loppua. Kofeiinia sisältävä juoma toimi erinomaisesti, mutta saman vaikutuksen antaa myös hyvä, espressopohjainen kahvi. Buusti vai kevyempi viikko, vai ne yhdessä, innosti minut nostamaan yläköysigreidiä ja irrottamaan lihaksista lisää virtaa. Uusi yläköysigreidi on nyt 6C+!!!

Yläköysi siis sujuu todella hyvin, haasteita on enemmän liidaamisessa. Sitä pitää alkaa todenteolla treenata. Samilla on onneksi takataskussa muutama treeni, joilla minulle saadaan lisää kestävyyttä/roikuntavoimaa. Niistä sitten enemmän myöhemmin.

Salmisaaren reitintekijät ovat olleet viime aikoina hauskan kekseliäitä. Tällainen "Jaakko ja pavunvarsi" koristaa 3D-seinän reunaa. Greidi on 6C+, joten siitä sitten seuraava projekti minulle. Sami sen jo kävi lähettämässä yläköydellä, seuraavaksi hän sitten liidaa sen!!
Sama reitti reitin juurelta kuvattuna.
Treeni-intoa kaikille! /Nora




18. helmikuuta 2014

Mitä jos vielä...

Riikka Välilä naisten lätkämaajoukkueesta nosti mieleeni ajatuksen, että mitä jos vielä yrittäisi treenata itsensä kuntoon ja näyttäisi nuoremmille mallia miten lentopalloa tai biitsiä pelataan. Lisää pontta ajatus sai, kun kävin pelaamassa Pieksämäellä nykyistä Mestaruusliigajoukkuetta vastaan entisten pelikavereiden kanssa Rennen Enkelit-kokoonpanolla. Peli nimittäin päättyi tasan 1-1, vaikka oikeasti meidän joukkueella ei olisi pitänyt olla mitään jakoja.

Rennen opissa aikalisällä tutussa paikassa Pieksämäen Urheilutalolla (Urskilla). Vesi tuntuu maistuvan niin hyvin, etten tiedä sainko ohjeista mitään kiinni... Kiitos kuvasta Pasille!

Pelasin tuossa pelissä passarina ja jo alkulämmittelystä asti olo oli kuin kotiin olisi palannut. Siinä samassa paikassa tuli nimittäin treenattua kaudet 2001-2005 useampi kerta viikossa. Erittäin hyvä maku jäi matsista ja olihan se hienoa antaa parastaan jälleen kerran. Klippejä pelistä ja Rennen sekä minun haastattelut voi katsella sekä kuunnella täältä: linkki.

Valitettavasti tuo alkuperäinen ajatukseni paluusta koko kuitenkin kovan kolauksen, kun vaiva, joka päätti liigaurani 2006, alkoi kiusata (en hyväksy vieläkään kirjoitetussa tekstissä muotoa kiusaamaan, vaikka se olisi kai sallittua) uudestaan. Oikean jalan nivunen/lonkankoukistaja tai oikeastaan koko tuo alue vetää niin ärhäkäksi, ettei jalalle oikeastaan pysty enää edes astua, saati nousta sen varaan. Monta vuotta tässä välissä olikin kivutonta, mutta eipä palloilujakaan (lentis+biitsi) ole tullut tehtyä yhtä kovalla intensiteetillä. Nyt mennään vähän kevyemmin ja keskitytään huoltoon sekä muiden valmentamiseen hetken aikaa.

Pelkkään lentopalloon en ole sentään jämähtänyt, kiipeily on pysynyt vahvasti mukana. Isatikseen boulderoinnit ovat jatkuneet, mutta myös yläköysireittejä on tullut koluttua. 6B:t menee jo suvereenisti yläköydellä, eikä 6B+ ole kuin yhden muuvin päässä. Ehkä kevennetty viikko tekee hyvää myös sille saralle, koska luulen, ettei lonkka myöskään ole tykännyt korkeista jalannostoista eikä hookeista. :) Kädet ovat myöskin aika käytetyt, eli jumissa. Onneksi Aki avasi niitä eilen ja kevyemmällä viikolla voisi treenata myös rutiineja hyvään lämmittelyyn sekä jälkihoitoon. ;)

Bikini Challenge treenejä olen vähän vähentänyt. Tein niitä aikaisemmin alkulämmittelynä ennen kiipeilyä, biitsiä ja lentistä. Tällä viikolla teen jonkun treenin viikonloppuna, jos jalka on yhtään parempi. Todennäköisesti viikkotreenin, jossa on kahvakuulaa. Sitä ei ole nimittäin tullut tehtyä aikoihin.

Eli otsikon kysymykseen "Mitä jos vielä...", vastaus on EI!! Palloilu olkoon vain hauska harrastus, joka on helppoa ja kivaa. Olkoon se myös kuntourheilua ja kavereiden tapaamista. Huipulle en enää palloilun puolella pyri kuin valmentajana tai muuna joukkuejohdon jäsenenä. Kiipeilyssä sen sijaan tahdon vielä kehittyä, mutta siellä tähtäin on sitten ikäluokissa 40+. Viime viikonloppuna muuten ratkottiin Boulderoinnin SM-mitalit Voemassa Kuopiossa. Naisten 40+-sarjassa oli kaksi osallistujaa. :) Tulokset voi käydä vilkaisemassa täällä: karsinta ja finaali. /Nora
   

5. helmikuuta 2014

Upeeta, mahtavaa, huippua, parasta!!

Tällaisillä fiiliksillä mennään tällä hetkellä! Jeejeejee! :)

Isatiksen seinillä
Melkein kolme kiloa kevyempänä on muuten todella kiva kiipeillä. Dynot lähtee räväkämmin, otteissa pysyy kauemmin ja on vaan helpompaa. Sen takia Isatiksen kisat meni hienosti ,oli kyllä syitä muitakin. Perjantainen hierontaravistelu Akilla avasi forkut, että pystyi krimpata ja asenne oli hyvä, rento ja innostunut. Sija 17/31 ei ole tietenkään mikään meriitti, mutta se, ettei yksikään kiipeämättä jäänyt reitti olisi ollut ainakaan helpompi kuin kiivetyt, tarkoittaa, että suoritin aivan äärirajoilla. Hyvää projektointia, uskoa omaan osaamiseen, sinnikkyyttä ja onnistumisen elämyksiä, ihan mahtavaa!!!

Isatis on muuten ihan jees paikka, mutta hemmetin kylmä. Seinäpintaa on kivasti eri profiileilla. Nyt on kyllä luxusajat pääkaupunkiseutulaisilla boulderoijilla, kun on monta paikkaa missää kiikkua.

Lauantain kisojen jälkeen sunnuntain lentismatsikin sujui hyvissä fiiliksissä. Peli oli koko ajan ainakin henkisesti halussa, vaikka pisteissä oltiin välillä tappiolla. Puhdas 3-0-voitto kertokoon kuitenkin totuuden.

Maanantain köysikiipeilytkin sujui huippuhyvin. Viimeistä muuvia vaille sain topattua yhden 6A-liidin, joka meni siihen viimeiseen otteeseen asti todella sujuvasti, rauhallisesti ja hallitusti. Ihan mahtava fiilis. En ole koskaan kokenut samanlaista pumppia, kuin kiipeilyt antoi, mutta se myös tarkoittaa, ettei kädet ole ihan niin jumissa enää, vaan siellä liikkuu joku. :)

Näillä fiiliksillä eteenpäin, todellakin! /Nora


ShareThis

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...