Mitä jos vielä...

Riikka Välilä naisten lätkämaajoukkueesta nosti mieleeni ajatuksen, että mitä jos vielä yrittäisi treenata itsensä kuntoon ja näyttäisi nuoremmille mallia miten lentopalloa tai biitsiä pelataan. Lisää pontta ajatus sai, kun kävin pelaamassa Pieksämäellä nykyistä Mestaruusliigajoukkuetta vastaan entisten pelikavereiden kanssa Rennen Enkelit-kokoonpanolla. Peli nimittäin päättyi tasan 1-1, vaikka oikeasti meidän joukkueella ei olisi pitänyt olla mitään jakoja.

Rennen opissa aikalisällä tutussa paikassa Pieksämäen Urheilutalolla (Urskilla). Vesi tuntuu maistuvan niin hyvin, etten tiedä sainko ohjeista mitään kiinni... Kiitos kuvasta Pasille!

Pelasin tuossa pelissä passarina ja jo alkulämmittelystä asti olo oli kuin kotiin olisi palannut. Siinä samassa paikassa tuli nimittäin treenattua kaudet 2001-2005 useampi kerta viikossa. Erittäin hyvä maku jäi matsista ja olihan se hienoa antaa parastaan jälleen kerran. Klippejä pelistä ja Rennen sekä minun haastattelut voi katsella sekä kuunnella täältä: linkki.

Valitettavasti tuo alkuperäinen ajatukseni paluusta koko kuitenkin kovan kolauksen, kun vaiva, joka päätti liigaurani 2006, alkoi kiusata (en hyväksy vieläkään kirjoitetussa tekstissä muotoa kiusaamaan, vaikka se olisi kai sallittua) uudestaan. Oikean jalan nivunen/lonkankoukistaja tai oikeastaan koko tuo alue vetää niin ärhäkäksi, ettei jalalle oikeastaan pysty enää edes astua, saati nousta sen varaan. Monta vuotta tässä välissä olikin kivutonta, mutta eipä palloilujakaan (lentis+biitsi) ole tullut tehtyä yhtä kovalla intensiteetillä. Nyt mennään vähän kevyemmin ja keskitytään huoltoon sekä muiden valmentamiseen hetken aikaa.

Pelkkään lentopalloon en ole sentään jämähtänyt, kiipeily on pysynyt vahvasti mukana. Isatikseen boulderoinnit ovat jatkuneet, mutta myös yläköysireittejä on tullut koluttua. 6B:t menee jo suvereenisti yläköydellä, eikä 6B+ ole kuin yhden muuvin päässä. Ehkä kevennetty viikko tekee hyvää myös sille saralle, koska luulen, ettei lonkka myöskään ole tykännyt korkeista jalannostoista eikä hookeista. :) Kädet ovat myöskin aika käytetyt, eli jumissa. Onneksi Aki avasi niitä eilen ja kevyemmällä viikolla voisi treenata myös rutiineja hyvään lämmittelyyn sekä jälkihoitoon. ;)

Bikini Challenge treenejä olen vähän vähentänyt. Tein niitä aikaisemmin alkulämmittelynä ennen kiipeilyä, biitsiä ja lentistä. Tällä viikolla teen jonkun treenin viikonloppuna, jos jalka on yhtään parempi. Todennäköisesti viikkotreenin, jossa on kahvakuulaa. Sitä ei ole nimittäin tullut tehtyä aikoihin.

Eli otsikon kysymykseen "Mitä jos vielä...", vastaus on EI!! Palloilu olkoon vain hauska harrastus, joka on helppoa ja kivaa. Olkoon se myös kuntourheilua ja kavereiden tapaamista. Huipulle en enää palloilun puolella pyri kuin valmentajana tai muuna joukkuejohdon jäsenenä. Kiipeilyssä sen sijaan tahdon vielä kehittyä, mutta siellä tähtäin on sitten ikäluokissa 40+. Viime viikonloppuna muuten ratkottiin Boulderoinnin SM-mitalit Voemassa Kuopiossa. Naisten 40+-sarjassa oli kaksi osallistujaa. :) Tulokset voi käydä vilkaisemassa täällä: karsinta ja finaali. /Nora