29. lokakuuta 2012

Vuoristorataa ja greidiasiaa

Keskiviikkona kiipeilyt eivät oikein sujuneet halutulla tavalla. Nöyränä lähdin tuon kokemuksen opettamana torstain lentismatsiin lämmittelemällä huolellisesti, pallottelemalla äärimmäisen teknisesti ja hyvinhyvin keskittyneenä. Onneksi virheistä siis oppii, sillä peli meni suorastaan loistavasti omalta kohdalta. En ollut täysin virheetön, mutta aika vahvassa vedossa kuitenkin. Pidemmänkin historian lajeista saa näköjään uutta potkua irti, kun ei oleta kaiken olevan itsestään selvyyksiä. Ja aina on kiva saada onnistumisen elämyksiä ja kehujakin. Ainakin kivempi kuin pettymyksiä ja peruskauraa. :) Pelistä tuloksena voitto alle tunnissa selkeästi 3-0 meidän joukkueelle!!

Perjantaina koeteltiin istumalihaksia ja korkokenkäjalkoja töissä, autossa ja iltapukujuhlissa. Hyvin toimivat, ei tuntunut missään. ;)

Lauantaiaamu meni jumpatessa kummipojan (melkein 2v., ~90cm, ~13kg) kanssa. Tuli juostua, nosteltua elävää painoa, heiteltyä samaista lihaskimppua, vähän venyteltyä ja pelattua säbää. :) Jos joka päivä olisi tuollaisen energiapakkauksen kanssa tekemisissä, niin kyllä kunto nousisi kohisten.

TK Nekalassa. Ja kyllä, Tampereella on jo täysi talvi.
Lauantai jatkui omalla jumpalla Tampereen Kiipeilykeskuksessa. Tykkään TK:sta aivan valtavasti, koska se on hyvin erilainen paikka verrattuna muihin sisäkiipeilypaikkoihin, missä ollaan käyty. Suurin ero on esimerkiksi Salmisaaren Kiipeilyareenaan verrattuna korkeus.  Tämä tekeekin TK:n reiteistä hyvin bouldermaisia, eli teknisiä. Sami opetti juuri, että ranskalainen greidaus on se fiilis, mikä jää koko reitin kiivettyä. Tämä tarkoittaa, että pidemmällä reitillä kruxina, eli haasteena, on kestävyys, lyhyemmillä vaikeat muuvit tai kireämmät otteet. Salmisaaressa siis pitkillä reiteillä pitää vaan jaksaa painaa, vaikka otteet olisivatkin lähempänä kahvoja. Kun taas TK:lla lyhyellä reitillä on todella tekniset liikkeet erittäin pienillä otteilla.

Omalla kohdalla on tullut huomattua, että kestävyys on näköjään ihan ok luokkaa, mutta pienet otteet ja reitin luku/tekniikka ontuu. Kun Sisiliassa liidasi 35 metrisiä 6A-reittejä, niin samoilla taidoilla pääsee Salmisaaressa liidillä 5C:tä ja yläköydellä 6A:ta, mutta TK:lla ja bouldereilla hyvässä lykyssä 5B:tä. Toki vaihtelee  reiteittäin ja varsinkin reitintekijöiden välillä, mutta yleisesti noin kuten yllä. Myös tämän takia oli vaikea ilmoittaa omaa parasta greidiä, kun ilmoittauduin elämäni ensimmäisiin kiipeilykisoihin. Päädyin kaiken pohdinnan jälkeen kertomaan tasoni olevan 5C.

Mutta takaisin TK:lle ja mitä siellä tuli tehtyä. Alkuun vähän jumppaa, sitten hieman boulderia. TK:lla oli ihan huiput, siis mullekin mahdolliset, otelaudat, joissa oli kunnon kahvat roikkumiseen. Niillä sai hyvät lämmöt. Bouldereista sen verran, että kivoja olivat. Hieman erilaisia kuin pääkaupunkiseutulaisten boulderit. En kyllä päässyt yhtä nelosen boulderia, kun piti käyttää kitkaa, jotenkin ei vain luottanut pelkkään seinään. Sitten köydelle ja osin vanhoja osin uusi atuttavuuksia toppaamaan. Rieitit eivät näköjään vaihdu ihan järisyttävän usein TK:lla, joten keväällä kavuttuja sai yhä yrittää taltuttaa. Yläköydellä 5B/C:tä ja jopa yksi 6A. Alaköydellä naftisti 5A. Ja takaisin kivoille bouldereille. Kolme ja puoli tuntia meni siivillä. :)

Sunnuntai oli hyvin sporttinen päivä. Aamupäivästä biitsikurssia aiheena iskulyönti. Heti perään biitsidemoa kahden sohvaperunan kanssa. Tästä kuulemme todennäköisesti vielä lisää. Ja päälle vielä pari tuntia boulderia ja lyhyitä köysireitttejä Kiipeilyareenalla. Sunnuntai-iltana ei vielä tiennyt tehneensä, mutta maanantaiaamuna kyllä. Nesteitä tuli selkeästi nautittua liian vähän. Boulderointi vaan vaatii niin paljon enemmän lihaksilta ja niveliltä kuin perinteinen köysikiipeily. Syyn voi lukea ylempää.

Fiilikset loppuviikolla meni siis otsikon mukaisesti up and down. Torstaina loistava fiilis, lauantaina hyvää pössistä ja välillä vähän palauttelua maan pinnalle, sunnuntaina samaa kuin lauantaina. Kokemus kasvattaa, virheistä oppii, on hyvä tietää mihin pyrkiä ja pohjalta ei pääse kuin ylöspäin! Näillä mennään! :) /N




   


28. lokakuuta 2012

Beach volley-tekniikka: iskulyönti ja torjunta

Kolmannella kosketuksella, hyökätessä palloa vastustajan puolelle, käytetään iskulyöntiä, koska kosketuksen on oltava kova kosketus. Iskulyöntejä on kahdenlaisia, voimalyötejä ja sijoituslyöntejä. Lisäksi pallon voi hyökätä verkon yli tökkäämällä koukistetuilla sormilla (bogie). Pallon voi toimittaa verkon yli myös hihalyönnillä.

Hyökätessä iskulyönti tehdään hypystä. Hyppyyn otetaan 2-3 askeleen vauhti ja ponnistetaan syvästä kyykystä jalat lähes vierekkäin, lyöntikäden vastakkainen jalka hieman edessä. Hypätessä on otettava huomioon hiekan pehmeys, ja tarvittaessa ponnistettava hitaampaa, jos hiekka on upottavaa. Oikeakätisillä lyöjillä vauhti otetaan seuraavasta: vasen--oikea-vasen. Ensimmäinen vasen askel on hieman pidempi ja kaksi viimeistä askelta hyvin nopeat. Molemmat kädet antavat vauhtia hypylle ja nousevat hypyn aikana ylös. Lyöntikäsi viedään kyynerpää edellä olkapään ja korvan taakse, ja koko kroppa viritetään kuin jousi ennen lyöntihetkeä. Juuri ennen osumista palloon vapaa käsi putoaa kyynerpää edellä aktivoiden vatsalihakset. Lyöntikäsi tulee perässä kyynerpää edellä suoristuen ja osuten sitten palloon käsi suorana lakipisteessä. Palloon osutaan koko avoimella kämmenellä. Jos käytetään kovaa iskulyöntiä, käsi osuu pallon päälle ja pallo lähtee alaspäin. Jos lyödään sijoituslyönti, käsi osuus osittain pallon alle ja lähtee haluttuun paikkaa yläkierteellä ranteella ohjaten.

Koukistetuilla sormilla hyökätessä käsi on niin ikään suorana, mutta kättä ei tarvitse vielä olkapään ja korvan taakse missään vaiheessa. Käsi voidaan jättää vartalon etupuolelle ja työntää olkapäästä sekä kyynerpäästä suoraksi juuri ennen osumista palloon. 

Esimerkkejä hyökkäyksistä:

Käden vienti taakse

 Osuminen palloon suoralla kädellä ja koko kämmenellä

Vapaan käden käyttö

Koko vartalon käyttö

Sijoitus- eli check-lyönti

Ohjaus ranteella

Hyökkäys koukistetuilla sormilla


Torjunnalla yritetään estää hyökkäyksen tuleminen verkon yli omalle puolelle. Torjunta tehdään hyppäämällä verkolla. Torjunta on osa puolustamista ja sillä peitetään tietty osa kentästä. Torjuntaa hypätään syvästä kyykystä suoraan ylöspäin kädet vauhtia antaen. Kädet nousevat vartalon etupuolelle ja ne työnnetään verkon yli kohti palloa. Kämmenet ovat auki, katse seuraa palloa ja kädet pidetään suorina koko suorituksen ajan. Vatsalihakset pitävät vartalon irti verkosta ja tukevat käsiä. Kämmenet suunnataan tarvittaessa kohti kentän keskiosaa, ettei pallon käsiin osuessa, pallo lennä kentän ulkopuolelle.

Esimerkkejä torjunnasta:

Kädet työnnetään verkon yli ja kämmenet ohjaavat pallon keskelle kenttää

Kämmenet ovat aui ja vatsalihakset pitävät kädet tiukkona torjunnan ajan.


Kuvat: FIVB, Learn Beach Volley,

25. lokakuuta 2012

Aina ei voi sujua

Odotin kuin kuuta nousevaa, että milloin pääsen seuraavan kerran kiipeämään. Kaksi päivää taukoa seinältä tuntui suorastaan tuskalta. Miltei juosten pyristin töistä keskiviikkona Kiipeilyareenalle. Siinä hötäkässä unohtui sitten lämmittely, eli ei muuta kuin valjaat päälle, kengät jalkaa, kädet mankkaan, köysi kiinni ja kapuamaan.

Oliskohan ollut kolmas jatko, kun tyssäs matka täysin. Kädet pumppiin ja pelko aivoihin. Tuskaista etenemistä kohti ankkuria, mutta ylös kuitenkin. Greidihän oli jopa niinkin kova kuin 5B/C. Sami välissä lämmittelemään ja minä seuraavalle reitille. Ajattelin, että kyllähän ne kädet ovat nyt lämpimiä ja venyttelin hieman kyynervarsia auki. Reittinä haastava 5C, mutta kovalla itseluottamuksella matkaan. Neljännestä jatkosta eteenpäin jatko kerrallaan kovan huudon kera ja varmistajaa käskyttäen ankkurille. Ei nättiä, ei kivaa, eikä varsinkaan fiksua.

Sami veti huippunousun uudella ennätysgreidillä ja minä tuskailin, että mitäköhän sitten. Ihan nelosta en kehdannut lähteä kapuamaan, varsinkaan yläköydellä. Onneksi löytyi 5B, jolla sain palauteltua tuntumaa. Ekan kerran sillä reitillä ankkuriin täysin negatiiviseen kattoon. Kaikki taidot ja voimat eivät siis olleet vielä kadonneet.

Loppuun Samin mielettömien nousujen siivittämänä yläköydellä 6A ja negatiivinen 5C kakkosena. Toivottavasti ensi kerralla hieman paremmalla hapella ja ainakin paremmalla lämmittelyllä. /N

24. lokakuuta 2012

Loman jälkeen

Paluu normaalitreeneihin ja muutenkin normirytmiin tapahtui heti seuraavana päivänä reissun jälkeen.

Lauantaina kun palaa kotiin paria minuuttia ennen puoltayötä, niin sunnuntaina on reippaana vetämässä biitsikurssia (2h, Biitsi.fi). Olisi ehkä ollut vielä reippaampi, jos olisi jo yöllä vaihtanut kellon Suomen aikaan, eikä olisi tullut niin kiire... :)

Normaali treeniviikkohan menee justiinsa näin:
Ma - 30 min sali (Elixia) lämpäksi ja päälle 1,5h biitsiä (Biitsi.fi), illan kruunuksi vielä 1h boulderointia (Kiipeilyareena)
Ti - 30  min lämmittely ja 1,5h lentistreenit osaksi koutsina, osaksi pelaajana (Kisis)
Ke - Kävelyä bussille, töihin, töiden takia Keskustaan ja takaisin, töistä treeneihin, yht noin 5km, ja 3h kiipeilyä 5C-6A+-reittejä liidaten ja "kakkosena" (Kiipeilyareena)
To - Lentismatsi sisältäen 45 lämmittelyn ja noin tunnin 3-0-voiton (Kisis)
La - 1,5h boulderointi 5-6A-reiteillä (Boulderkeskus, Konala)
Su - Biitsiturnaus (Biitsi.fi), 2 peliä, 5 erää, ja 3h kiipeilyä 5C-6A+-reittejä yläköydellä ja "kakkosena" (Kiipeilyareena)

Jotain satunnaisia venyttelyjäkin osui viikkoon ja yksi kiropraktikkokäynti.

Tämäkin viikko on aloitettu peruskaavalla:
Ma - 30 min sali (Elixia) lämpäksi ja päälle 1,5h biitsiä (Biitsi.fi)
Ti - 30 min lämmittely ja 1,5h lentistreenit osaksi koutsina, osaksi pelaajana (Kisis)

...ja jatkuu mitä todennäköisimmin samaa rataa loppuun asti. /N

22. lokakuuta 2012

Lime stonea kapuamassa


Tu Mio 5B, San Vito lo Capo - Scogliera di Salinella - Cala Mancina (Sicily, Italy)

Ensimmäinen kiipeilykokemus limestonella, eli kalkkikivellä, oli aivan mieletön. Aurinko paistoi läpi viikon, lämpötila vaihteli 25-30 C asteen välillä ja kavuttavaa riitti.

Sami oli jo ottanut etumatkaa viikon verran, joten hän tiesi minne mennä. San Vito Lo Capon alueella on useampia kallioita, mutta Scogliera di Salinella, eli niemen länsiranta oli kaikista levein miltei 150 reitillä.

Kivi oli todella vaihtelevaa, pääosin koskemattomuuttaan erittäin terävää, mutta se tarkoitti myös, että siinä oli paljon kitkaa ja otteita oli paljon. Välillä taas silkoisen sileää pienillä kivoilla pocket-rei'illä, joihin sai hyvin ujutettua pari sormea taskuun. Kolmantena vielä kiviä laavassa, selittämätöntä kiveä, karheaa ja kitkaista. :)

Greidaus oli ihan ok. Välillä greidit vaihteli, mutta niin kai ne tekee eri reitintekijöiden kesken aina. Suomeen verrattuna samassa linjassa sisäreittien kanssa, mutta ulkona Suomessa on kyllä vaikeampaa. Kaikki, tai ainakin lähes kaikki, reitit pultattu ja vielä hyvin. Jatkojen väli ei tullut liian pitkäksi kuin ehkä yhdellä reitillä, tai jos ei huomannut pulttia matkan varrella. Ankkureita oli ainakin kolmea tyyppiä. Toisiin sai miettiä jopa pitkän matikan lukijana ja koneenpiirrustusta opiskelleena pari kertaa että miten tämä köysi tästä nyt meneekään. Joka kerta meni onneksi oikein, tai ainakin niin, että kärsi laskeutumisen. :)

Kiipeilin aluksi shortseilla ja hihattomalla paidalla, mutta loppua kohti shortseilla ja topilla/bikiniyläosalla. Pitkät housut olisivat ajaneet asiansa siinä mielessä, että kivi teki melko paljon naarmuja ja polvet olivat aivan verillä koko reissun. Muuten normaalivarusteet (valjaat, jatkot, köysi, sekä nestemäinen että pulverimainen mankka jne...) ja tottakai kypärä. Kypäriä ei muuten liiaksi näkynyt paikallisilla. Kiipeilin ainoastaan La Sportivan Miuroilla (Women), koska tiukemmat olisivat todennäköisesti tappaneet varpaat. 

Kaiken kaikkiaan niin hyvä kokemus, että uudestaan on päästävä!

Tässä kootusti kiivetyt reitit:
1. päivä - tutustumista ja totuttelua kuumuuteen

B3.2 Scogliera di Salinella Sud
A Recinto (Pietraia) - 4 Burning fat 5A, 18m - Olo kevyeksi polttamalla rasvat heti pois! :)
A Recinto (Pietraia) - 5 Easter sacrifice 5B, 18m - Paljon helpompi kuin ensimmäinen reitti...
 
B Anfiteatro (Pietraia) - 2 Just for fun 4C, 20m - Mukavan sileää kiveä ja haastetta kerrakseen negatiivisuudella nelosen reitiksi, purkaminen erittäin haastavaa
C Pipeline (Pietraia) - 18 Rumba 6A+, 30m (yläköysi) - Monipuolinen reitti, joka ensimmäinen ulkona kiivetty kuutonen, juhuu!

2. päivä - valokuvausta ja haasteita
B1.1 Cala Mancina
D Zoo -  1 Tu mio 5B, 15m - Vanhemmat kuvaamassa, joten lämmittelyksi leppoista 5B:tä ketterästi ylös :D
 
B1.2 Fakirella Beach
A Scotties world - 3 Debs 5C, 19m- Hieman haastavampi 5C, mutta ei ollenkaan mahdoton
B Campo base - 2 Elisa 5C, 16m - Kivaa kiipeilyä läpi kalliokolojen 
B Campo base - 7 Nini 5C, 25m - Illan päätteeksi voimat pois. 
  
3. päivä - väsymys yllättää

B2.1 Bunker
A Bunker topo 4 - 1 Climb easy 4B, 25m - En yhtään muista, että miksi näin helppo reitti edes alkulämppäriksi
A Bunker topo 4 - 4 Lo Stagnone 6A, 35m - Ensimmäinen 6A liidi!! Pari kruxia matkalla, mutta niin vaan ylös mentiin!! Hyvä Nora!!

4. päivä - vapaapäivä

5. päivä - iltakiipeilyt risteilyn päälle
B3.4 Scomparto Rifiuti 
Destra - 3 Rogers route 5B, 35M - Lämppää maisemareitillä.
Destra - 2 Grey Wall 6A, 35M - Olis ollut väliankkurikin tarjolla, mutta päätin sitten mennä loppuun asti. :D
Destra - 1 Rumanian girls 6A+, 35m - Vielä ei 6A+ taittunut ihan loppuun asti, eli väliankkurille reilun puolen välin paikkeille.

6. päivä - Kaikki irti alusta asti

B3.6 Seagull + Pilastro Marisa
A Seagull - 7 Hanging tough 6B+, 25m - Luulin aloittaneeni päivän helpolla 5B:llä, mutta osoittautui sitten 6B+:ksi, mutta niin vaan liiditoppi tällekin greidille. Isot ablodit! :D
B Pilastro Marisa- 17 La Scala 6A, 30m - Mielenkiitoinen loppu muuten aika leppoisalle reitille.
B Pilastro Marisa - 19 Lo Spigolo Marisa 6A+, 35m - Traversea reitin puolivälissä, hyvillä käsiotteilla kylläkin, mutta melkein ilman jalkoja. Yksi hienoimmista reiteistä!!
A Seagull - 4 Alex G. 6A+, 25m - Greidi valehteli ja jouduin tekemään exitin puolivälissä. ;)


B3.5 Torre Isulidda
B Moretti - 27 Matter of trust 6A, 34m - Reissun kruununa monipuolinen kitkan etsintäreitti.

Vaikka reittejä tuli vain noin neljä päivään, niin melkein koko päivä kallioilla meni. Pisimmät, eli 35 metriset reitit ottivat kuitenkin puoli tuntia kerrallaan, joten palautumiseenkin meni aina hetki. Paria reittiä lukuunottamatta kaikki mentiin liidinä, joten ei varmistajakaan saanut hirveästi levätä toisen noustessa. Samilla on hieman sykedataakin nousuista, aika korkealla sykkeet olivat koko nosun ajan. :) 

Kiipeilyjen lisäksi melko paljon kävelyä ainakin hakeutuessa reiteille, mutta myös Zingaron luonnonpuistossa ja kylässä. Myös uintia 24C asteisessa merivedessä lähes joka päivä.

Kiipeilykunnossa pysyi hyvällä aamupalalla, aloeverajuomalla, magnesiumilla, runsaalla illallisella, elektrolyyttijuomalla sekä vedellä. Eikä sovi myöskään unohtaa pitkiä yöunia. Kuumien päivien aikana ei jaksanut syödä mitään, joten juomassa piti olla puhtia, ainakin suoloja. Pähkinät, hdelmät ja patukat oli ainoita, joita pystyi jotenkin kiipeilyjen lomassa suuhun pistää.


Reissun kuvia: Sicily Rock Trip (c)Sami
Reissun videoita: Sicily Rock Trip (c)Sami


Tietoa Sicilian ja lähinnä San VIto Lo Capon kiipeilymestoista löytyy näistä linkeistä:
Samin & co. blogi RockBlocks
Climb Sicily
http://www.sanvitoclimbing.com/ (italiaksi)
San Vito Climbing Festival
Rockclimbing.com (San Vito Lo Capo)
Sisiliaan.blogspot.fi/
Dolomite Sport (San Vito Lo Capo)
Sicily Rock-topo (San Vito Lo Capo) - verkkokauppa
Versante Sud: San Vito Lo Capo 23 Crags-topo - verkkokauppa

/N

18. lokakuuta 2012

Kaatumisen jälkeen ja ennen supersettiä

Edellinen varsinainen sporttipostaus minulta (Nora) on liian monen viikon takaa. Silloin vaivuttiinsängynpohjalle kovan kivun ja säryn alistamana. Onneksi kuitenkin pohjaltakin koitti nousu ja pääsi taas kivaan sporttirytmiin.

Ensin kokeilin ihan vaan kävelyllä kolmen lepopäivän jälkeen - sujui ihan ok. Samana päivänä kokeilin kevyesti myös boulderointia. Hyvä lämmittely ja sitten helppoja reittejä - ei toiminut. Biitsi piti jättää väliin, että pääsi viikon kohokohtiin, eli lentispeleihin. Ensimmäiset treenit todella tuskaiset kuten olo muutenkin, vaikka yleensä jo kahden päivän jälkeen on pystynyt sentään elämään. Onneksi Kiropraktikko auttoi. Ranka auki, lukot nurkkaan ja uusi ihminen esiin. Tai oikeastaan se sama vanha, mutta uudella ilolla ja innolla.

Boulderointi sujui heti paremmin, vaikka voimat oli kyllä kadoksissa parhaasta terästä. 40 minuuttia jaksoi kohtuullisesti ja sitten tuli totaalinen stoppi. Ekassa pelissä eivät kädet tuntuneet vielä yhtään omilta. Asiaan saattoi vaikuttaa kyllä kinesioteippaus ja huono lämmittely. Tappiota en silti laita yksin omaan piikkiin. Toisella pelissä seuraavana päivänä oli aivan toinen ääni kellossa. Kädet toimi, kinesio toimi, parempi lämmittely, ja huomattavasti parempi fiilis. Voittoa en silti laita täysin omaan piikkiin, vaikka vahvasti olinkin siihen syyllinen. ;)

Sitten koitti lähtö reissuun, josta enemmän seuraavassa merkinnässä tässä eetterissä. /N

15. lokakuuta 2012

Viimeinkin jotain apua

Piriformis ehti oireilla lähes pari kuukautta ennen kuin oikeaa apua löytyi. Ehdin juosta fyssarilla useampaan otteeseen sekä napsia parikin tulehduskipulääkekuuria. Pientä helpotusta löytyi toki noistakin matkan varrella, mutta ei mitään hurraa-huutoja.

Viime perjantaina löysin itseni Suomen Kiropraktikkokeskuksesta. Hoito oli lyhyt mutta erittäin tehokas. Koko ranka naksauteltiin aika lailla paikoilleen ja pääkin alkoi kääntyä vähitellen enemmän. Pituutta tuli vähintään pari senttiä lisää.

Taustallahan on niskan voimakas ns. etukeno, mikä johtuu huonosta ryhdistä ja siitä, etten ole aiemmin jaksanut tehdä asialle mitään. Tuo sama virhe oreilee ympäri kromppaa - ensin olkapäähän ja sieltä lannerankaan ja piriformikseen. Nyt vammojen suma alkoi olla sitä tasoa, että oli parempi palata oireiden alkulähteille eikä vain yrittää hoidella niitä sitä mukaa kuin niitä tulee. (koska niitähän tulee...)

Seuraavan parin kuukauden aikana onkin ohjelmassa useampi visiitti Vuorikadun toimipisteeseen ja lopputulemana toivottavasti parempi yläselän liikkuvuus ja parempi ryhti. Tämä vaatii "SULLA ON FIRMAN PARAS RYHTI" -post it lapun näyttöruutuun sekä säännöllistä Hjallis-jumppaa. Näillä mennään.

14. lokakuuta 2012

Beach volley: sormilyönti ja yläkautta puolustaminen

Beach volleyssä sormilyönti on ns. pehmeä kosketus. Sormilyönnissä molempien käsien sormet koskettavat palloa yhtäaikaisesti pysäyttämättä palloa. Sormilyönnin yleisin käyttöpaikka on passaaminen, eli kenttäpuolen toinen kosketus. Sormilyöntiä voidaan käyttää myös kovan lyönnin puolustuksessa, kun kosketus on puhdas reagointi, sekä toisen kosketuksen hyökkäyksenä, jolloin sormilyönnin on mentävä suorassa hartialinjassa verkon yli. Kaikissa tapauksissa sormiyönnin on oltava "puhdas".

Passatessa sormilyönnillä kosketus tapahtuu otsan yläpuolella hyvin lähellä päätä. Kädet seuraavat ja suojaavat kyynerpäät ja sormet auki palloa sen laskeutuessa alaspäin ja palloon kosketaan hyvin nopeasti sormilla, saattaen kuitenkin käsillä palloa ylöspäin. Jalat ovat tukevasti ja antavat tarvittaessa lisää voimaa palloon. Rintamasuunta on siihen suuntaan, minne pallo halutaan.

Esimerkkejä sormilyönnistä passissa:





Puolustaessa yläkautta voi käyttää sormilyöntiä vain, jos hyökkäys on kova hyökkäys. Kova hyökkäys suuntautuu alaspäin ja on iskulyönti. Muuten puolustaessa yläkautta esimerkiksi check-lyöntiä tai vastaanottaessa, on yläkautta tehtävän kosketuksen oltava kova kosketus. Pallon on osuttava yhtäaikaisesti molempiin käsiin eikä pallo saa koskettaa sormia.

Esimerkkejä yläkautta tehtävistä puolustuksista.

Sormilyönti





Valmiusasento ja kovat yläkauttapuolustukset






Palloa voi puolustaa yläkautta myös yhdellä kädellä. Silloin puolustus tehdään koukistetuilla sormilla eli ns.



Ja aina voi käyttää myös chicken wingiä. ;)




Kuvat: FIVB.org samilaakkonen.kuvat.fi ja volley1on1.com


ShareThis

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...