28. joulukuuta 2012

Joulunsportit

Kuten edellisessä postauksessakin mainitisin, meni joulun alla ollut viikonloppu hyvinhyvin vähillä sporteilla, kun Pohjois-Savossa oli pakkasta yli sietokyvyn. Eipä se paljoa lämmennyt jouksikaan ja siksi jouluna tuli sportattua vain kerran, joulupäivänä hiihdellen.

Puijo, -15C, 1. hiihtokerta kauteen 2012-2013 ja sitä rataa. Ihan ok lähti sukset liikkeelle, mutta ei sitä menoa kovin kauaa jaksanut. Puijo ei ole tunnetusti kovin tasaista seutua ja ylämäet osuivat pääasiassa loppureitille, niin hyytyyhän siinä kovempikin mimmi. Puoli tuntia ja 5 kilometriä, en valita, paitsi sitten, kun istuin autoon odottamaan Samia, jolla meno maistui aika paljon pidempään kuin itsellä. Kuvan varusteissa ei hikisenä kovin kauaa pällistellä. Salomonin hiihtopuvun alla fleece ylä- ja alakropassa ja ylhäällä vielä Kari Traan tekninen paita.


Kuva ei ole joulupäivän hiihtoreissulta ja jalassa on Samin suksetkin. Mulla on Atomicit, ainakin muistaakseni. ;) Tuohon päälle on on ollut haussa lämpöliivi, mutta sopivaa ei ole tullut vastaan kuin vasta ihan äskettäin. Nimittäin tämän postauksen lopussa mainittu Aisti. 

Tapani istuttiin lähinnä autossa ja 27. päivä töissä. Onneksi illalla pääsi kiikkumaan seinälle. Paljon uusia reittejä ja niitä oli kiva testailla. Alkuun ja loppuun yläköyttä, väliin alaköyttä. Kun otti rennosti ja ilman paineita, niin kroppakin kiitti ja tuntui hyvältä. Tästä jatketaan. /N

24. joulukuuta 2012

Hyvää joulua!

Joulun alusviikko oli hyvinkin rauhallinen sporttien suhteen. Jostain syystä kroppa ei vaan jaksanut ja oli vähän muutakin tekemistä...

Lähinnä kävelyä työmatkoilla bussien lomassa, shoppailuvaeltamista, kotihommia ja kerran kiipeilyä. Oli kyllä hyvä kerta, tuli pari uutta reittiä topattua, kaikki liidiä.

Viikonloppuna pakkasen oli Pohjois-Savossa sitä luokkaa, ettei nenäänsä juuri ulos viitsinyt laittaa. -25C ei ole se optimaalisin laskettelulle tai hiihdolle. Siksipä tulikin vain hengattua kaupoissa ja mökkityömaalla, josta sai upeita kuvia.


Kuvan myötä toivotan kaikille oikein mukavaa joulua! :) /Nora

17. joulukuuta 2012

Roikkumista

No niin, melko roikkumispainoitteistahan mun sportit ovat viime aikoina olleet.

Tiistaina kuitenkin biitsiä pitkästä aikaa jopa 2 tuntia ja päälle vielä lentistreenit (1,5h), joissa olin lähinnä koutsina.

Keskiviikkona Kiipeilyareenalla liidaamassa. Alkuun parilla stopilla greidaamaton reitti 3D-seinällä, kun sen sanottiin olevan helppo. Ihan hyvin kuitenkin, kun päätyi 6A:ksi, eli mun parhaalle tasolle hyvänä päivänä... Päälle harjoitteluseinän 5B:n taltuttamista kolmeen otteeseen, viimeisellä enää yksi stoppi. Ja loppuun yläköydellä 6B+ muuvi/klippiväli kerrallaan.

Torstaina oppimassa SAKEn kerhoillassa miten treenataan kiipeilyä tavoitteellisesti Anton Johanssonin ohjeilla. Ihan samat rytmityksethän tuossakin lajissa on kuin muissakin. Jos olis vaan joku paikka mihin tietäis treenaavansa, niin voiskin noudattaa tuollaista. Seuraavia kisoja siis odotellessa. Siihen asti mennään fiilistely ja hengailumeiningillä, kyllä sekin kehittää tämän tasoista roikkujaa.

Perjantaina kuntotestiä Sohvaperunoiden kanssa Solvallassa. Siitä sitten enenmmän myöhemmin kuvamateriaalin kera. Tulipa hypättyä pitkästä aikaa volttejakin trampalta patjalle. Siistiä! :)

Lauantaina ja sunnuntaina taas kiipeilyä. Lauantaina ihan kivoja tehokkaita nousuja ja sunnuntaina vähän laiskempia ja rennompia. Kohtuullisen hyvin silti molempina päivinä sai toppailtua. Sunnuntaina sain ainakin huomata sen, että syksyn aikana on tullut kehitystä, kun nyt elokuussa päihittämättömältä tuntunut reitti (terassin oikean laidan vihreä 5C) ei tuntunut oikein missään. ;)

PS. Olen muuten supertyytyväinen kiipeilykenkiini. Vaikeat reitit, eli melkein kaikki köysireitit ellei ole yli 20 metriä, kiipeän Mammutin Samurai-kengillä, joita ei valitettavasti enää valmisteta ja omanikin löysin Varuste.netin poistolaarista hyvällä alennuksella. Olisi varmaan pitänyt ostaa kahdet saman tien.

Varpaat kippuralla, mutta toimii upeasti. :)
 PPS. Noihin kenkiin päädyin, kun ostamani La Sportivan Miura VS:t (miesten malli) ei istunut kapeaan lestiini kovin napakasti. Nuo kengät kokoa 38 on myynnissä Sloupissa ja Relaa.comissa hintaan 75 euroa. Kokeilla voi Kiipeilyareenalla. Miltei uudet ja aina käytetty sukkien kanssa, eli siitä ostamaan itselle joululahja. /N


   

15. joulukuuta 2012

Ei tässä mitään laiskotella

Marraskuu tuli ja meni - en tainnut kirjoittaa riviäkään sporteista. Jotenkin tuo piriformisvaiva vei intoa pois tämän syksen treeneiltä. Marraskuussa pelattiin lentopalloa, biitsiä, säbää ja tennistä puolitehoilla. Samalla kävin fyssarilla js kiropraktikolla, jotta vaivoihin olisi tullut jotain tolkkua. Bonuksena duunit painoi päälle sitä vauhtia, että joitan treenejä joutui jopa skippaamaan (täysin ennen kuulumatonta....)

Tuli joulukuu ja työtahti kiihtyi. Ehkä se oli tavallaan hyväksi, koska takareisi/pakara alkoi antaa viimein periksi, kun treenimäärä tippui Syyskausi saatiin lentiksessä päätökseen kunnialla ja samalla vastaavasti ensimmäinen säbäturnaus tuli ja meni. Joulukuun 'kruunasi' kuntotestit Sohvaperunoiden kanssa Solvallassa, mutta niistä enemmän videomateriaalin muodossa ensi vuoden puolella. Kunto oli kuitenkin vertailuryhmään nähden erinomainen.

11. joulukuuta 2012

Kisat teki musta paremman kiipeilijän?

Voiko todella olla noin, että yhdet kisat teki musta paljon paremman kiipeilijän? Ainakin siltä tuntui, kun maanantaina liidailin ekan kerran sitten kisojen. Mikä rauhallisuus, liimamainen pito, näppärät jalat, nopeat klipit, palauttavat levot otteissa, en se voinut olla minä! :D

Niin hyvältä tuntui, että pitää taas päästä pian uudestaan. Onneksi on muitakin lajeja, että ehtii palautua kunnolla. Ja täytyy sanoa, että maanantain yksi salaisuus oli taas hyvä lämmittely. Se on kyllä näin vanhalle kropalle kaiken A ja O.

Mitä mä sitten menin? 3D-seinällä pitkän vihreän 5C-reitin, joka taisi olla mulle kaikkien aikojen ensimmäinen 5C-liidi puhtaasti ylös ja vielä flashinä, eli en ollut itse aikaisemmin kiivennyt, mutta nähnyt toisen kiipeävän. Siihen perään sitten Kisaseinältä sininen 5C, jossa kulman ylitys. Eli heti perään toinen puhdas flash 5C-reitillä. Missä on 6A:t, pitää päästä niitä lähettämään? ;)

Kiipeilyareenalla on siis erilaisia sektoreita. Noi kisaseinän ja myös 3D-seinän reitit ovat olleet aika vaikeita mulle, koska niissä on melkoisesti hänkkiä, negatiivistä, seinää. Samoin on harjoitteluseinällä. Nyt kun olen kovastijumpannut oikeaa kättä ja lepoakin on ollut, niin roikkuminenkin onnistuu selkeästi paremmin. Tästä on hyvä jatkaa. 

Kisoissa tsiikailemassa finaalireittiä kisaseinällä. Kuva: Mikko Nieminen

Sarakin kirjoitti samojen reittien toppaamisesta, hyvä Sara!

Loppuun koitin junnujen finaalireittiä alkuun, kun tiesin, että se on ylöspäin vaikeneva. Junnuthan menivät finaalireitinkin yläköydellä, mutta yläköyttä ei enää ollut, joten sitten alaköydellä, liidillä. Pääsin eka yrittämällä neljännelle jatkolle, sitten pari jatkoa ja kaksi kertaa yksi jatko, loppuviimein kahdeksannelle jatkolle. Tämä olkoon projektini, vaikka onkin greidiltään 7A. Ihan viimosena hätäilin entisellä tyylillä 3D-seinältä lilan 5B:n ylimmälle jatkolle. Toppiote oli sen verran pyöreä, etten vaan jaksanut pitää siitä kiinni. Ja taukoilinhan minä reitin puolivälissäkin, ei siitä sen enempää.

ps. Loppuun vielä Saran burbee-haaste, jonka otin vastaan. Eilen aloitin yhdellä. /N


9. joulukuuta 2012

Back in business

Tämä viikko meni niin hunningolle, ettei pahemmasta väliä. No, kroppa ei ollut kunnossa, eikä kyllä mielikään. Onneksi Sami tuli kotiin ja arkirytmi palasi heti uomiinsa. :) Piristykseksi Mikkokin oli laittanut kuvia Kiipeilyurheilijoiden kisoista.

Finaalireitillä
Sunnuntaina siis lempilajeja koko päivän täydeltä. Ei tietenkään kaikkia, kun lempilajeja on aikas paljon. ;) Tänään kuitenkin ensin kiipeilyä, sitten biitsiä ja viimeksi lentopalloa. Kiipeilyareenalla tuli mentyä kisojen karsintareitit. Lämmittelyksi yksi nelonen ja junnujen helpompi karsinta (5C). Sitten naisten helpompi karsinta (6A+). Pääsin samaan kuin kisoissa, mutta jatkoin siitä sitten loppuun pienen levon jälkeen. Lopuksi Toinen karsintareitti negatiivisella seinällä (6B+). Siinäkin pääsin samaan kuin kisoissa ja parilla tippumisella ylös asti. Tiukkoja ovat, ei voi muuta sanoa.

Biitsillä olin koutsina ja näytin muutamia kosketuksia. Biitsikurssin korvauskerta.

Lentiksessä syyskauden ja runkosarjan vika matsi. 3-1-voitto, vaikka peli ailahteli välissä, onneksi vain sen yhden erän verran. Itse olin huonompi kuin naismuistiin, mutta onneksi onnistumisiakin tuli sen verran, ettei peli kaatunut omiin töppäilyihin.

Jos vielä venyttelisi illan päätteeksi, niin viikko saisi mukavan päätöksen ja seuraava viikko alkaisi rennosti. /N


5. joulukuuta 2012

Hermot kireällä

Lauantain kisan jälkeen olen ollut aika out_of_order. Sunnuntaina kävin pitämässä biitsikurssia ja otin löysiä pois itsevarmistavilla Kiipeilyareenalla. Seinällä en jaksanut ihan hirveästi, tahti oli kyllä kova, mutta ei se ole ennenkään estänyt. Sunnuntain jälkeen kroppa on ollut täysin toimintakyvytön liikkumiselle. Päätä särkee, vatsa on sekaisin, niska on jumissa, koko kropassa kivistää. Aiheuttajina ehkä vähäinen ravinto, kun ei tee mieli mitään vatsan ollessa kipeä ja sekaisin, liian vähäinen neste, kisojen katsominen niska kenossa, poolopaita maanantaina, flunssa, sillä tukkoisuutta on myös rööreissä, tai joku muu, mikä?

Kuva täältä
Onneksi suunta on jo parempaan päin, sillä tahtoisi olla pirteä, päästä liikkumaan, olla kivuton, sekä syödä. Huono olo aiheuttaa aivan liiaksi hermojen kiristelyä, vaikka sitä on jo muutenkin havaittavissa kiipeilyn ja pallonlyömisen myötä. Käsivarret, lavat, ja kämmenet sekä sormet ovat olleet kovilla kiipeilyn myötä. Koko syksyn minulla on oikean käden pikkusormi ja nimetön kiristelleet ja aamuisin en saa kättä lähellekkään puristettua nyrkkiin. Edellä mainittujen oireiden perusteella tiedän, että kyse on nimenomaan hermojen kiristelystä, sillä sinnehän nuo hermot menevät. Olisi kuitenkin kiva tietää, että mistä päästä kiristys lähtee. Vaihtoehtoja nimittäin on:
- nikamat jumissa niskassa, josta hermot lähtevät
- lihakset jumissa käsivarressa, jossa hermoilla kapeita käytäviä
- olkapääoperaation (hauiksen irronneen pään kiinnittäminen uudelleen, kuvassa vasemman puoleisen lihaksen toinen kiinnitys olkapäässä) myötä pienentyneet käytävät olkapäässä
- kireät lihakset olkapään seudulla
- kasvaneet lihakset ja kiristyneet lihaskalvot koko hermojen matkalla
     
Kuva: healthcentral.com

Mistä sitten aloittaa tuo pallon purkaminen? Ainakin venytellä pitäisi enemmän, olisi hyvä myös lämmitellä paremmin ennen kiipeilyjä, hieroa esim. golf-pallolla kyynervarren lihaksia ja pyrkiä pitää niska pitkänä kaikissa tilanteissa. Sen verran suuri vaikutus tuolla kädellä on koko kroppaan ja erityisesti kiipeilyyn, että motivaatiota ainakin riittää. :) /N




3. joulukuuta 2012

Voitin!!

Kiipeilyurheilijoiden avoimet kiipeilykisat järjestettiin joulukuun ensimmäisenä päivänä Toyota Kiipeilyareenalla. Kisat olivat sekä ensimmäiset seuran kisat, että minulle ensimmäiset kiipeilykisat. Protokolla kisoissa seurasi virallisten kisojen käytäntöä. Ilmoittautuminen - karsintareiteillä esikiipeilijä - yksi yritys per reitti - kannustaa sai muttei antaa neuvoja - finaaliin päässeiden valinta - odotusta suljetussa tilassa, ettei näe finaalireittiä - finaalireitin näkeminen - odotus omaan suoritukseen - oma finaalisuoritus kertayrityksenä. Puhelinta sai silti käyttää, eikä kellekään käynyt kuten maailmanmestari Jacob Schubertille.

Ja siis todentotta, minä pääsin finaaliin. Jännitti aika paljon ennen karsintaa, mutta se vaikutti vain positiivisesti omaan suoritukseen. Olin äärimmäisen rauhallinen, otin jokaisen otteen tarkasti, etenin päämäärätietoisesti ylöspäin ja suoraan sanoen yllätin itsenikin, että pääsin niin korkealle. Karsinnasta heltisi 7. sija, kun 8 pääsi finaaliin.

Karsintareitit mentiin yläköydellä ja finaali alakäydellä. Yläköydellä en ole koskaan pelännyt tippumista, mutta alaköydellä kyllä. Mutta nyt kun keskittyi vain kiipeämiseen ja seuraavaan otteeseen, niin tippuminen ei tuntunut missään. Pitää muulloinkin vain edetä ja olla ajattelematta koko tippumista.

Oma valmistautuminen meni hienosti koko marraskuun. Tein Samin suunnittelemaa ohjemaa, johon sisältyi kestävyystreeniä (200m putkeen helppoja reittejä liidiä ja yläköyttä), tekniikkatreeniä (boulderia ja vaikeita yläköysireittejä), voimatreeniä (liidiä ja boulderia) ja myös huoltoa (hieronta ennen kaikkea sekä venyttelyä ja sormipalloja). Kisapäivänä olin nukkunut hyvin, vaikka edellisenä iltana oli työpaikan pikkujoulut. Lisäksi runsas aamiainen antoi voimia. Kisan aikana pystyin syödä vain yhden proteiinipatukan ja vähän suolattuja&paahdettuja manteleita, join kyllä vettä reilusti. Lämmittelin huolella avaten lihakset ja nivelet ja venytellelin huolellisesti. Otteita koskettelin vain boulderilla, mutten halunnut väsyttää itseäni. Omasta mielestä onnistuin oikein hyvin. Aika hyvin täysin amatööriltä. :)

Kisa kaiken kaikkiaan kesti aika pitkään. Paikalla piti olla 13.45 ja naisten karsinta alkoi noin klo 15.30. Naisten karsintaan kahdella reitillä meni about tunti. Olin joukon puolivälissä kiipeilyjärjestyksessä. Finaalit alkoivat klo 18.30 ja naiset kiipesivät n. 19.30. Finaalissa kiipesin toisena sijoituttuani karsinnassa seitsemänneksi. Naisissa päädyttiin jopa superfinaaliin, joten Eerikalle ja Marialle päivä venyi vielä parilla tunnilla.

Hyvä fiilis jäi ja voitin tosiaan itseni. Enempää en olisi voinut odottaakaan vuoden kiipeilykokemuksella. Ja kun tarkemmin miettii, niin vasta kesästä lähtien olen kiivennyt säännöllisemmin, kun helmikuussa murtui peukalokin ja kesällä päälajina oli biitsi. Nyt vaan lisää kiikkua, lisää voimaa otelaudalla, notkeutta erityisesti lonkkiin, keskikroppa tiukaksi ja painoakin voi vähän tippua. (btw. pudotin marraskuun aikana painoa 3 kiloa pelkällä asenteella ja hyvällä treenillä)

Video finaalinoususta on vähän väärässä kulmassa, mutta älkää antako sen häiritä. :)
Kuvia odotellaan yhä. :) /N


ps. Kiitos Highcruxille videosta.
 


ShareThis

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...