Keskiviikko meni levätessä. Tai okei, ihan kokonaan, sillä iltamyöhällä tuli morkkis, kun ei ollut liikkunut koko päivänä ja tein 20 heilautusta kahvakuulalla.
Sen verran olen nyt innostunut liikkumisesta ja kropan muokkaamisesta siinä sivussa, että joka pivä on tullut liikuttua huolella. Joinain päivinä on ollut jopa kaksi treeniä. Tällä hetkellä kun miettii viikon, viikonlopun tai päivän agendaa, niin ensimmäisenä päättää liikuntasuorituksesta ja sitten muusta. Ihan jees ihmiseltä, joka on ennen mennyt vain joukkueen ohjelman mukaan ja ollut täysi lapamato treenaamaan yksin.
Nyt oli takana 11 treenipäivän putki, joten annoin itselleni luvan levätä. Olisin voinut venytellä tai tehdä jotian muuta huoltavaa, mutta kyllä 100% lepokin teki hyvää. Ainakin huomasin sen unen laadussa. Viime aikoina olen nukkunut todella levottomasti, mutta viime yönä en heräillyt kertaakaan, enkä tainnut nähdä mitään kummallisia uniakaan. Ehkä kropaa käy kierroksilla vielä nukkumaan mennessäkin, eikä rentoudu kko yönä ja siksi unikin kärsii. Olen myös havainnut, ettei kropassa tapahtdu mitään muutoksia, vaikka treenitahti on kova. Ehkä se lepo todellakin kehittää enemmän kuin yliraataminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti