Perjantaiaamun golf sujui Sarfvikin vanhalla kentällä vähän paremmin kuin viime viikolla Vierumäellä. Avauksen olivat parasta antia, joten lannistumista ei tapahtunut heti tiiauspaikalla. Raudat eivät vastaavasti tuntuneet oikein sopivan käteen, joten räpeltämistähän siitä tuli.
Par ei tälläkään kertaan ilmestynyt meikäläisen tuloskorttiin, mutta onneksi päällimmäiseksi jäi positiivinen fiilis. Siitäkin huolimatta, että ne pallot löysivät taas tiensä veteen teollisuusimurin teholla. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa mailanheiluttelua sunnuntaina Masterissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti