Lauantaina olikin sitten vuorossa veteraanien SM-viestit ja päivän ohjelmaan kuului sekä 4x100m viesti että ruotsalaisviesti. Huolto pelasi ja keli suosi, joten ensimmäinen viesti ei juuri jännitellyt. Hieman tietysti epäröin tuota telineistä lähtöä, mitä en ollut tänä vuonna treenannut kertaakaan. No en onneksi nukahtanut ja kapulakin tuli mukana, joten ei voi olla kuin tyytyväinen. Ja mikä tietysti tärkeintä - kapula päätyi myös seuraavalle juoksijalle.
Aamun sessiot näyttivät Polarissa seuraavaa:
1h 28min,645 kcal, kal.rasva 31%, keskisyke 134 ja maksimi 180.
Taisikin olla ensimmäinen kerta sitten 90-luvun alun, kun olen lämmitellyt kisoissa ainoastaan 4x100m viestiä silmällä pitäen. Joka tapauksessa voitto tuli ja samalla N35 uusi Suomen ennätys.
Myöhemmin iltapäivällä oli vuorossa ruotsalaisviesti. Olin alkuperäisen suunnitelman mukaan juoksemassa siinäkin 100m, mutta koska joukkuetoverin akilles vihoitteli, lupasin rehvakkaasti juosta sen 400m. Sain viestikapulan samaan aikaan kuin pahin vastustajani, joten aika lailla olisi pitänyt yli odotusten kirmata, jotta homman olisi pystynyt kotiin viemään. 300m jaksoin vastustajan peesissa ja sitten alkoi noutaja tulla. Pahin seinä tuli vastaan 350m kohdilla, mutta pääsin sentään maaliin. Harmillista, ettei yksittäisiä osuusaikoja otettu, koska olisihan se ollut hauska tietää mihin tuo elämäni ensimmäinen 400m sileä oikein kulki.
55min, keskisyke 128, maksimi 189, 372 kcal, kal.rasva 35%.
Ja näin sunnuntain jälkituntemuksina voin todeta, että pohkeet ovat ihan hemmetin kipeet. Ei puhettakaan, että menisin tänään harrastamaan minkääntasoista liikuntaa. Toivottavasti jotain toipumista tapahtuu huomista kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti