Koskimelonta

Toisen kerran elämässä koskenlaskuun. Onneksi kokemukset tuli tässä järjestyksessä, sillä tämän reissun jälkeen ei mikään koski tunnu missään Suomessa. Jos Kymijoessa tuli lasketeltua kolme noin metrin korkuista, niin nyt mentiin koskien välit samanlaista pörinää ja kosket olivat jopa neljän-viiden metrin luokkaa.

Reissu kesti koko päivän ja välillä oli tarjolla villimiehen lounasta. Lounas oli pettymys, sillä se sisälsi vain pari näkkäriä, perunasalaattia ja kinkkua. Minun kylki teipattiin tiukkaan ja pelastusliivit kiristettiin niin, ettei kylkiluiden seutuvilla juuri liikettä tapahtunut. Automatka pelotti, sillä kuoppaisella metsätiellä tärinä oli valtava ja samalla kipu yltyi. Mutta onneksi kuohut ovat vähän pehmeämpia, eikä siinä tohinassa pystynyt mitään kylkeä miettimään.

Oli aivan mahtavaa! Ainakin 5 isompaa putousta ja muutama pienempi. Meidän venekunta totteli mukavasti ja ohjaaja oli sen verran kiltti, ettei viitsinyt tipautella meitä hyiseen jokeen. Eikä meidän veneestä muutenkaan kukaan tippunut kuin veneen sisäpuolelle. Muiss botskeissa asia oli toisin.

Ennen lounasta matkattiin seuraavasti:
1h 29min, 478 kcal (yke oli välillä nollassa, ilmeisesti kiristysside sykevyön ympärillä hieman haittasi), syke ka 106/max 175, nopeus ka 5,5 km/h/max 15,0km/h, 4,6 km, pudotusta 72 m

Lounaan jälkeen:
30 mmin, 2,4 km, 231 kcal, syke ka 118/max 148, nopeus ka 7,1 km/h/max 12,9 km/h, pudotusta 30 m