Kuulumisia - tekevälle sattuu

Viime viikonloppu meni Eerikkilässä Suomen Urheiluliiton järjestämässä yleisurheilun valmentajakoulutuksessa. Kakkostason koulutukseen kuuluu neljä viikonloppua opetuksineen urheiluopistolla sekä etätehtäviä. Opetussuunnitelma on varsin tiivis, yleisurheilun lajivalikoima käydään läpi kokonaisuudessaan jakamalla lajit eri jaksoille. Kestävyysjuoksu sekä heittolajit käytiin läpi aiemmin syksyllä ja tämän viikonlopun aiheena olivat pika- ja aitajuoksut, viestit sekä bonuksena kilpakävely.

Ohessa viime lauantain ohjelma. Päivä ei mennyt lepäillessä.

klo 7.30- aamupala
klo 8.30 pikajuoksun lähtötekniikka opetus
viestijuoksutekniikka opetus
klo 10 viestijuoksutekniikka harjoitus/demo
pikajuoksun lähtötekniikka harjoitus/demo
klo 12 lounas
klo 13.00 pika- ja aitajuoksujen valmennusoppi opetus
klo 14.30 aitajuoksutekniikka opetus
aitajuoksutekniikka harjoitus/demo
klo 16 harjoittelun suunnittelu opetus
klo 17 päivällinen
klo 18.00 hyppely- ja koordinaatioharjoitteet harjoitus/demo

Ohjelman mukaisesti lauantain demot liittyivät pika- ja aitajuoksuun. Liikemuisti aitajuoksun osalta löytyy edelleen, mutta kunto ei ole lähellekään sama kuin silloin, kun viimeksi yritin aitoja juosta. Kovasti yritin hyökätä aidalle, piiskata etujalalla ja ylittää aitaa mahdollisimman nopeasti. Takareisi ja pohje tunnistivat yrityksen, nopeuden kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä. Onneksi olin kaukaa viisas ja fyssari oli varattuna maanantaiaamulle.

Vähän väriä pintaan ja kohta ollaan taas pelikunnossa.

Joukkueurheilun perässävedettävät

Urheilijat jaetaan usein joukkueurheilijoihin ja yksilöurheilijoihin. Joukkueurheilija ei mielestäni tarkoita vielä samaa kuin joukkuepelaaja. Myös yksilöurheilija voi urheilla joukkueessa ja ajatella silti omaa napaansa. Joukkueurheilijoista ei vastaavasti aina ole yksilöurheilijoiksi.

Yksilöurheilu vaatii itsenäisyyttä, voimakasta tahtoa ja vahvaa motivaatiota. Yksilöurheilijoita ei kukaan ole potkimassa harjoituksiin, eikä valmentaja ole valvomassa jokaista suoritusta. Tavoitteet asetetaan itse, niitä ei valmentaja yleensä valmiina tarjoile.

Joukkueurheilussa mennään porukalla. Valmentaja kertoo mitä tehdään ja milloinkin. Tehdään mitä valkku käskee, aina ei välttämättä ajatella miksi. Monesti valmentaja myös asettaa joukkueelle tavoitteen, jonka perässä mennään läpi kauden. Itsenäinen ja omatoiminen harjoittelu on outo käsite.

Olen itse yksilöurheilija, joka pyrkii olemaan hyvä joukkuepelaaja. Itsenäinen harjoittelu on aina kuulunut rutiineihin, enkä ole koskaan tarvinnut ryhmän painetta saamaan itseäni liikkeelle. Kyllähän iän myötä kimpassa treenaamisen sosiaalinen puoli on tullut tärkeämmäksi, mutta löydän yhä punttisalille ja urheilukentälle ilman kavereitakin.

Vuosien varrella ole huomannut, että pallopelejä pääasiassa harrastavien urheilijoiden on vaikea saada itseään treenaamaan omatoimisesti. Punttisalille vielä ehkä löydetään, mutta kaikki muu oheisharjoittelu jäävät vähäiseksi. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle on hankala mennä. Ollaan kiinnostuneita oheisharjoittelusta, mutta ne halutaan tehdä porukalla. Jonkun on vedettävä letkaa.

Yleensä korkeammalle tasolle mentäessä alkaa yksilöurheilijoitakin löytyä enemmän joukkueista. Yhden pelaajan tavoitteet ovat ehkä korkeammalla kuin muilla joukkueen pelaajilla ja niiden eteen ollaan valmiita tekemään töitä. Olen mielelläni mukana auttamassa yksilöurheilijoita ja joukkueurheilijoita saavuttamaan tavoitteensa. Urheilijalta odotan sitä, että hän itse ilmaisee intressinsä yhteistyöhön ja suunnitelmalliseen harjoitteluun. Perässävedettävät ovat niin last season.

Monipuolisuudesta ja lajien välisestä yhteistyöstä

Liikunnallisesti lahjakkailla lapsilla on usein monia urheiluharrastuksia. Nuorempana useita lajeja harrastetaan sulassa sovussa, mutta jossain vaiheessa lajit alkavat kilpailla tosissaan nuoren urheilijan ajankäytöstä. Yhä nuoremmilla tulee eteen valintatilanne: jääkiekko tai jalkapallo, lentopallo tai yleisurheilu. Lajiliitot pitävät kiinni omistaan ja haluavat luonnollisesti lahjakkaimmat omaan leiriinsä.

Pallopeleihin erikoistutaan yleensä aika nuorella iällä, kun taas yleisurheilun pariin voi hypätä myöhemminkin, jos perusliikuntataidot on hankittu muualla. Jos lajivalinta tehdään varhaisessa vaiheessa, monipuolisuus saattaa kärsiä. On paljolti kiinni seurojen halusta tehdä yhteistyötä, voiko nuori urheilija harrastaa useampia lajeja kilpatasolla saman aikaisesti. Suurta roolia näyttelevät myös valmentajat ja heidän halunsa nähdä kokonaisuus ja tukea urheilijaa tällä tiellä. Jos nuori urheilija haluaa harrastaa esimerkiksi sekä yleisurheilua että lentopalloa, seurojen tulisi mielestäni rakentaa yhteistyömalleja, jotta tämä olisi mahdollista.

Itse olen aikoinaan siirtynyt yleisurheilutaustan voimin pelaamaan lentopalloa aina supersarjatasolle saakka ja salibandyakin ykkössarjaan. Lentopalloa olin pelannut jonkin verran juniorina, mutta salibandy oli käytännössä uusi laji kilpailumielessä, kun aloitin 1.divarissa Tuomarilan urheilijoissa 2000-luvun alussa (eli melkein kolmikymppisenä…). Olen 100 % sitä mieltä, että tämä oli mahdollista nimenomaan monipuolisen yleisurheilutaustan ansiosta. Monipuoliset liikuntataidot on kerrytetty jo nuorena ja niistä nautitaan edelleen. En varmasti ole taitavin mailan kanssa säbäkaukalossa, mutta osaan yhä juosta. En ole kovakätisin iskijä, mutta osaan edelleen ponnistaa. Kiitos yleisurheilun.

Omalta osaltani yritän viedä lajien välistä yhteistyötä eteenpäin mm. jalkauttamalla yleisurheilun puolelta hyväksi todettuja fysiikkatreenejä palloilulajien harrastajille. Suoritan tällä hetkellä kahta eri Suomen Urheiluliiton valmentajakoulusta tällä ajatuksella. Yleisurheilu on mielestäni ”kaikkien urheilulajien äiti” ja yleisurheilun parista lapset ja nuoret saavat parhaat eväät sekä hyppäämiseen että heittämiseen monipuolisen harjoittelun kautta. Keihäänheittäjien osaharjoitteita pystyy hyödyntämään loistavasti esimerkiksi lentopallossa tai vaikka tenniksessä. Korkeushyppääjille räätälöidystä kuntopiiristä löytyy ideoita kaikkeen ponnistamiseen. Lisää esimerkkejä löytyy rajattomasti. Toistaiseksi ideoistani ovat päässeet ”nauttimaan” lähinnä biitsarit ja lentopalloilijat. Jatkoa varmasti seuraa.

Tärkeysjärjestys

Silloin joskus, kun ikää oli puolet vähemmän ja olin enemmän tosissani urheilun kanssa, ei harjoittelu ja ns. urheilu-ura koskaan saavuttanut ykkössijaa elämän tärkeysjärjestyksessä. Harjoittelumäärät olivat keskinkertaiset - niillä määrillä kehittyi, mutta ei päästy hyödyntämään läheskään kaikkea potentiaalia. Oheistoiminta kuten kaverit ja opiskelu taistelivat ajasta ja usein löytyi tekosyitä, miksi treeneihin ei juuri silloin ehtinyt. Onneksi yleisurheilu oli silloin halpa harrastus. Ei tarvinnut sentään vedota rahan puutteeseen, miksi ei olisi voinut menestyä. 

Moni huipulle tähtäävä urhelija valittaa tänä päivänä rahan ja sponsoreiden puutteesta. Oltaisiin valmiita satsaamaan yhtä sun toista, mutta kun ei ole rahaa. Osalla tämä pitääkin paikkansa, mutta osalle se tuntuu valitettavasti olevan sananhelinää. Tärkeysjärjestys on jotain aivan muuta kuin urheilu ykkösenä, mutta rahan puutteesta löytyy kätevä tekosyy, miksi ei laiteta kaikkea peliin. Urheilu on monille harrastus, sitä ei koeta kokopäiväisenä ammattina tai edes sivutyönä. Eihän Suomessa urheilu (ainakaan yleisurheilu) tuo juurikaan voita leivän päälle muutamia kansainvälisiä huippuja lukuunottamatta, mutta se ei poista sitä seikkaa, etteikö harjoitteluun pitäisi suhtautua ammattimaisesti, mikäli haluaa sinne korkeimmalle korokkeelle.

Jos urheilijalta itseltään puuttuu halu ja motivaatio laittaa 'all-in', niin ei sitä mikään ulkopuolinen taho voi esiin kaivaa. En kehota urheilijoita marssimaan pankkiin ja hakemaan lainaa, mutta olisi mielenkiintoista nähdä se sponsorikirjeen lähettäjä, joka kertoisi jo ottaneensa lainaa, jotta voi satsata täysillä urheiluun ja treenata täysipainoisesti. Itseensä ja omaan tulevaisuutenhan urheilija kuitenkin siinä satsaa ja jos pääsee joskus edustamaan Suomea sinivalkoisissa, niin se on vain bonusta. Mikäli olisin vastuussa sponsoribudjeteista, laittaisin mielelläni eurot jakoon tällaisen 'all-in' tyypin puolesta ja uskon, että niin tekisi moni muukin.

Vaikka itse olisinkin harjoitellut tunnollisemmin ja elänyt enemmän urheilijana kuin opiskelijana, rahkeet tuskin olisivat riittäneet Kalevan-kisojen tasoa korkeammalle. Onneksi nyt vanhempana ja fiksumpanakaan ei ole tarvinnut miettiä 'mitä jos'. Näitä entisiä urheilijoita kun tuntuu löytyvän, joista olisi voinut omien puheidensa mukaan tulla huippuja jos oli ollut sitä tai jos olisi ollut tätä. 

Toivottavasti nykypäivän urheilijoilta löytyy tarvittava motivaatio satsata kaikki peliin ja he saavat projekteilleen ansaitsemaansa tukea. Kaikki mahdollisuudet ovat varmasti avoinna 'minähän näytän' -tyypeille, tulevaisuuden jossittelijoita ei jaksa kuunnella kukaan.

Laatua määrän sijaan

Tämäkin on opittu kantapään kautta. Mitä enemmän ikää lasissa, sitä pitempään kestää palautuminen. Mieli hinkuu tekemään paljon ja joka päivä, mutta kroppa ei enää kestä. Nyt kun oma urheilu-ura on lähinnä jälkipoltoilla niin viimeistään on aihetta satsata määrän sijasta laatuun.

Ellei urheilijalla ole henkilökohtaista valmentajaa, treenaamisesta voi usein puuttua suunnitelmallisuus. Tehdään mitä sattuu ja milloin sattuu ilman, että mietittäisiin miksi ja mitä ko. harjoituksella halutaan kehittää. Välillä treenataan määrällisesti paljon, mutta ei mietitä sisältöä. Laatu puuttuu, tekeminen on tasapaksua. Ei vaivauduta ajattelemaan, paljonko palautuminen mistäkin harjoituksesta vie aikaa tai mitä elinjärjestelmää kulloinkin rasitetaan, vaan lykätään kalenteriin treenejä toisensa perään.

Yleisurheilun valmentajatutkinto-opinnoissa paneudutaan myös harjoittelun yleiseen ohjelmointiin ja sen kautta palautumisen merkitykseen. Oheisesta taulukosta löytyy mielenkiintoista tietoa harjoitusten kuormittavuudesta ja palautumisesta. Aloittaa voi vaikka siitä, ettei samaa elinjärjestelmää kuorimita monena päivänä peräkkäin.

Back in business

Syksy alkoi takkuisissa merkeissä. Kesän biitsipelien tuloksena kehitin itselleni messevän plantaarifaskiitin eli kantaluuhun kiinnittyvän jalkapohjan jännekalvon tulehduksen.

Plantaarifaskiitti
Plantaarifaskiitti eli jalkapohjan kalvojänteen kiinnitysalueen tulehdus on yleisin kantapään kiputila. Se on yleinen urheilijoilla ja ikääntyvillä naisilla, ja sen kehittymistä edistää seisomatyö. Mm. selkärankareuma ja psoriartriitti alistavat tälle ongelmalle. Jalkapohjan kalvojänne kiinnittyy kantapään luuhun haaroittuen siitä viuhkamaisesti varpaisiin päin ja kiinnittyy jalkapöydän luihin. Kantapään kiinnityskohtaan kehittyy kuormituksen seurauksena useita pieniä repeämiä, jotka tulehduttavat sen. Noin puolella potilaista näkyy röntgenkuvassa muutoksia. Kyse on siis tulehduksen seurauksesta eikä syystä. Siksi se suuntautuukin kalvon suunnassa eikä alaspäin. Toinen tavallinen syy on jalan pitkittäisholvin ryhdin pettäminen ja sitä kautta kalvon ja luun kiinnittymiskohdan kipeytyminen.
Tyypilliset oireet riittävät diagnoosiin. Kipu tuntuu jalkapohjassa kantapäässä potilaan seistessä ja kävellessä. Hyvin monilla oire helpottaa, kun kävellään jalkasyrjillä ja myös vähitellen potilaan jaloiteltua jonkin aikaa. Kantapohja on tyypillisesti selvästi painoarka, ja kalvojänteen venytys aiheuttaa usein kipua. Yleensä mitään muuta selvittelyä ei tarvita. Joskus voi olla aiheellista ottaa röntgenkuva. Toisinaan tähän vaivaan liittyy hermopinne nilkan sisäsyrjällä, ja tällöin on tehtävä hermojohtumiskoe, ENMG.

Omalta osaltani yritin ensin keventää harjoittelua ja käydä fyssarilla, mutta oireet eivät helpottaneet. Loppujen lopuksi vaivan paransi täysi lepo (kävelykin siis minimiin), tulehduskipulääkekuuri (2 viikkoa), kinesioteippaus ja aktiivinen venyttely (joka ilta 5 min ennen nukkumaanmenoa). Kaiken kaikkiaan vaivan kanssa tuhraantui pari kuukautta.
Nyt on jalka on ollut kivuton jo parisen viikkoa ja olen yrittänyt maltilla aloitella juoksemista ja hyppäämistä, mikä käytännössä tarkoittaa paluuta lentopallokentälle ja salibandykaukaloon. Juokseminen tuntuu aika oudolta pitkähkön tauon jälkeen, mutta eiköhän tämä tästä.

Jaksaa, jaksaa

Kummallakin blogin kirjoittajalla on ollut kiireisin syksy urheilurintamalla pitkään aikaan. Kalenteri on tupaten täynnä erityisesti Noralla, Minkki P on muuten vain laiskotellut kirjoittamisen osalta. Nora on luotsannut päävalmentajan roolissa 1-sarjan lentopallojoukkuetta ja Minkki P vastaavasti kolunnut urheiluopistoja yleisurheilun valmentatutkintoja suorittamassa. Näiden lisäksi aikaa vie luonnollisesti molempien omat sportit. Emme siis ole jääneet sohvalle makaamaan. :)

Näin vuoden loppua kohti mentäessä yritys on jälleen kerran kova aktivoitua blogirintamalla. Jonkinlaista yhteenvetoa syksyn meiningeistä tulossa piakkoin.

Uutta tavoitetta hakemassa

Eilen sen keksin, nimittäin uuden tavoitteen. Vähän aikaa on seilattu tuuliajolla, oli kaikenlaista muuta päänmenoa. Mutta nyt se kirkastui. Osallistun 8.6. Kiipeilyurheilijoiden boulder-kisoihin ja silloin haluan painaa 60kg tai jopa alle. Matkaa on 3 kg, eli ei paha. Aikaa on 4 viikkoa, eli melko hyvin.

Boulderointi on voimalaji, jos vertaa köysikiipeilyyn. Meillä on Samin kanssa menossa perusvoimakausi ja sehän sisältää juurikin boulderointia. Keveys ei olisi haitaksi boulderillakaan, mutta lihaksia ei saa missään nimessä menettää. 

Boulderkisa vaatii myös kestävyyttä. Kisa-aika on 4-5 tuntia ja sinä aikana pitäis topata niin monta oman tason ylärajalla olevaa reittiä kuin mahdollista. On siis sisällytettävä perusvoiman päälle kestävyyttä, erityisesti voimakestävyyttä, mutta myös aerobista, että palautuu reiteistä nopeasti. Viimeisellä viikolla hienosäätöä ja hermotusta, elimaksimeja ja pari päivää lepoa ennen varsinaista kisaa. Se onnistuukin hyvin, kun olen Power Cupissa Raahessa. 

Hieman lisäbuustia boulderkuntoon olen saanut IFSC:n suorista lähetyksistä maailman cupista:

Shauna Coxsey otti ensimmäisen WC-osakilpailuvoittonsa Grindewaldissa. Dmtrii Sharafutdinov taas avasi kauden 2014 voittotilin Bakussa.

Toivottavasti seuran kisoissa on vähän helpompiakin reittejä...

Mitä on tapahtunut sitten viime kerran. Kiipeilyä, biitsiohjausta, aamujumppaa, punttisalia, lentiskoutsaamista, mäkikävelyä ja pyöräilyä. Aika rutinoitunutta toimintaa, ei yllätyksiä, ei pettymyksiä, mutta tuloksia kyllä! /Nora

Sporttikavereiden kanssa kivaa

Sporttailussa on liikunnanilon lisäksi parasta myös kaverit. Heidän kanssa haluaa viettää aikaa myös varsinaisen tekemisen ulkopuolella ja yhdistää varsinaiseen tekemiseen myös hieman muuta. Menneellä viikolla tästä kaksi hyvää esimerkkiä:

1. Wapun kiipeilypiknik
2. Joukkueen kaudenpäättäjäiset

Wappupiknikhän on jo perinne. Kahtena edellisenä kertana on piknik toteutettu ulkokiikkujen lomassa Jaanankalliolla, mutta nyt kylmästä ja märästä kelistä johtuen päädyttiin sisätiloihin, Salmisaareen Kiipeilyareenalle. Ei muuta kuin pöytäliina pöydälle ja eväät esiin.

Tarjolla oli vietnamilaisia rullia kastikkeineen, salaattia, lihapullia, dippivihanneksia, munkkeja, mansikoita ja bataattiproteiinikakkua. Prodekakku toimi myös palkkarina. :)

Kiikutkin sujuivat hyvin, vaikkei kylläkään Teekkarilakki päässä. Kokeilin, ei toiminut.

Joukkueen päättärit alkoivat sporttisesti urheilukentältä. Vähän temppuilua, hyppelyä, heittelyä ja vaikka mitä ja sitten saunaan ja viettämään laatuaikaa yhdessä. Tarjoilut olivat perus naisten illan kevyet:

Eli muutaman sadan gramman pihvit per naama, pekoniin käärittyjä herkkusieniä juustolla sekä voissa paistettua parsaa bataattiranskisten kera. Oli meillä salaattiakin. :)

Itsellä ei tuolla urkkakentällä oikein sujunut, kaipa sitä on vaan tullut vanhaksi ja pitäisi lämmitellä, että irtoaisi. Kimmoisuuden puute oli hurja, mutta eipä sitä ole tullut hypittyäkään sitten lentiskauden, joka päättyi huhtikuun alkupuolella.

Mitäs muuta?

• Pyöräilykausi avattu, koettu on myös puhjennut kumi ja 7 km kävely pyöräilykengissä
• Biitsikurssien ohjausta
• 1,5 viikon kiipeilytauko, joka teki todella hyvää, nyt tuntuu kevyeltä jopa 6B+:n liidaaminen.
• Takaisin treeniohjelman ja ruokavalion pariin parin viikon sooloilun jälkeen
• Aamujumppailua joka aamu
• Valmennuspestin aloittamista

Siinäpä tärkeimmät! Reipasta kevättä kaikille! /Nora

Itsestäänselvyyksiä

Luin Optimal Performancen Jonin kirjoittaman postauksen ihannevalmennettavasti. Hänen ihannevalmennettava on urheilija. Itse en sinänsä itseäni enää urheilijaksi lue, mutta kyllä nämä seikat ovat minulle itsestäänselvyyksiä.

Yhdeksän asiaa, jotka jokainen voi oppia urheilijalta

Ehkä urhelija onkin asenne, ei määritelmä. Ehkä se on ihmistyyppi, eikä vain numero rinnassa voittoa hamuava henkilö.

Jos onnistumiseen vaaditaan nuo yhdeksän asiaa, en ihmettele miksi Bikini Challenge oli minulle niin helppoa. Nyt kun en ole asennoitunut Enduranceen yhtä suurella vakavuudella, enkä ole maksanut siitä, ei tuloksetkaan ole yhtä hyviä.

Voiko noita asioita opettaa aikuiselle ihmiselle? Tuskin. Ne pitää olla tietyllä tapaa opittuja jo jostain kauempaa. Itsellä nuo seikat kumpuavat jo varhaisesta nuoruudesta, kun aloitin urheilulajien harrastamisen. Sama asenne on jatkunut näihin päiviin asti ja tuskin enää koskaan häipyy minusta.

Itsepohdiskeluna omat vastineeni ja esimerkkini kohta kohdalta.

1. Urheilijat eivät jää rypemään epäonnistumisissa:
Jos vajoisin kesken pallon, kesken pelin, kesken sarjakauden maahan antautuneena, en tulisi ikinä voittamaan mitään. Voittaminen on parasta, vaikka ihan itsensä voittaminen!

2. Urheilijat ovat aidosti kiinnostuneita oppimaan uutta
Todellakin, on mahtavaa kehittää itseään, tulla koko ajan paremmaksi. Aina löytyy joku, joka osaa minua paremmin ja kannattaahan se hyödyntää, ettei aina tarvitse keksiä pyörää uudestaan.

3. Urheilijat priorisoivat
Juuri näin, tästä on ihan miljoona esimerkkiä. Ehkä isoimpina ovat ne, että juhlissakin voi olla ilman alkoholia ja seuraavana päivänä voi sitten sportata kuin juhlia ei olisikaan, mutta todellisuudessa on päässyt nauttimaan molemmista päivistä.

4. Urheilijat katsovat asioita pitkäjänteisesti tulevaisuuteen
Lentopallokausi kestää 6 kuukautta ja sen alla on 3-4 kuukauden treenikausi. Bikini Challengekin kesti 10 viikkoa ja viikon tauon jälkeen on vielä 4 viikon Extra. Oma kiipeilytavoite on asetettu tälle vuodelle, ei ensi viikolle. Olympialaiset ovat joka 4. vuosi...

5. Urheilijat kantavat itse vastuun
Minä itse laitoin suuhuni ne ruuat, joita BC:ssä oli sallittu. Toki Sami auttoi voimakkaasti siinä, että hän osti kaupasta niitä ruokia, joita toivoin. Itse siis teet mitä teet itsellesi, ympäristö voi auttaa, mutta mitään ei kukaan tee sinun puolestasi loppukädessä.

6. He ovat tehneet elämänsä eri osa-alueista sellaisia, että ne tukevat onnistumista
Kauppalista, eväät, vesipullo, kengät, laukut ja muut asessorit. Kun on valmistautunut, ei voi kuin onnistua. :)

7. He kääntävät kivet, kannot ja männynkävyt saadakseen haluamansa
Peliurani aikana asuin Tampereella ja pelasin Pieksämäellä, asuin Helsingissä, olin töissä Tampereella ja pelasin Hämeenlinnassa. Kävin lukion Jyväskylässä ja Tampereella, vaikka olen kotoisin Karkkilasta. Woman got to do, what woman got to do!!

8. Urheilijat asettavat tavoitteen
HeiaHeian viikkotavoite on 10 tuntia, ylittyy joka kerta. BC:n tavoite oli 5 kg, loppuviimein meni 6,5kg. Nyt Endurancessa on periaatteessa tavoite tiputtaa paino 60 kiloon, onneksi on vielä 7 viikkoa aikaa. Tavoitteena kiivetä 6C liidaten tänä vuonna...

9. Urheilijat kysyvät tyhmiä kysymyksiä
On hyvin rinnakkainen kohdan kaksi kanssa. Aito avoimuun ja uteliaisuus vie eteenpäin, koska niiden perusteella asetat itsellesi tavoitteen tulevaisuuteen, tähtäät siihen pitkäjänteisesti, varmistat, että olosuhteet tukevat sitä, et lannistu vaikka tulee esteitä, sillä tavoite pysyy yhä kirkkaana! :D

You can do it! - Itse asiassa vain sinä voit tehdä sen itsellesi!! /Nora

Pää kolmantena jalkana

Välillä tuntuu, että pitäis olla tai sitten vaan pyörisi ja antaisi painovoiman viedä. Vähän haipakkaa, mutta tykkään. On treeniä ja vähän muutakin. Niillä mennään mitä on ja teille kerrotaan lisää, kun tulee parempi hetki!

/Nora

Viikon kootut selitykset a la Nora

Tällä viikolla ei oikein sujunut...mikään.

• En pystynyt pitämään itseäni kurissa ja söin BC:n loputtua joka päivä jotain herkkua (rasvaa, sokeria, hiilaria...)
• Olo oli syömisten mukainen veltto ja voimaton, laiska ja löysä
• Hävittiin ratkaiseva lisäerä, eikä noustu ykköseen
• En saanut liidattua mitään hyviä reittejä
• Tulin köyteen, enkä yrittänyt yhtään
• Satutin sormen
• Pidin kaksi lepopäivää, mutten saanut tehtyä niiden aikana kotona mitään
• Mitäköhän vielä...

Urheilusuorituksia ei juuri viikkoon mahtunut, vaikka HeiaHeiaan tunteja tuli paljon. Suurin osa niistä oli valmennuksia, biitsin valmennuksia, ohjauksia ja tuomarointeja, yhteensä 10 tuntia.

Lentispeli oli pitkä, kun ensin pelattiin 4 täyttä erää ja sen päälle vielä lisäerä 25 pisteeseen. Oli kyllä kiva pelata, kun sai pelata ihan omalla parhaalla tasolla.

Kiipeilyjä tuli 3 kertaa, yksi voimakestävyys liidaten, yksi vapaakiipeilykerta Tapanilan bunkkerissa ja toinen voimakestävyyskerta, mutta yläköydellä. En vaan tykkää Tapanilan Erän tiloissa olevasta Helsingin Kiipeilykeskuksesta. Seinät ovat tummat, otteet liukkaat ja reitit melkoisia aivopähkinöitä tai kurotusjumppia. Olo ei myöskään ollut terävä ja innokas, eli jäi paras terä jo ruokapöydän erään.

Onneksi huomenna alkaa Endurance, niin pääsen taas hyvän ja terveellisen sekä voimaa tuovan ruokavalion kimppuun. En siis ole vielä näköjään valmis elämään omillani, vaan tarvitsen ohjeet. Tarvitsen myös aerobista treeniä, joten Endurance tulee todella tarpeeseen.

Lauantaina avattiin ulkokiipeilykausi laskemalla kaveri Nuuksion kalliolta alas ja varmistamalla hänen kiipeämistä. Itse ei tarettu, vaikka kallion päälle kiipeäminen saikin olon hyvin kuumaksi. Jos ei jaksa kävellä paria sataa metriä kalliota ylös, niin miten Italiassa jaksaa kävellä monta kilometriä... Treeni tulee tarpeeseen.
/Nora

Vielä kerran Noran Bikini Challengesta

Olen odottanut julkaiseeko Fitfarm sivuillaan minun kuvani ja tarinani, jotka sinne lähetin Bikini Challengen tiimoilta. Mutta eivät ole vielä viikon sisällä julkaisseet, niin julkaisempa itse. Alkuun sanon vielä, etten olisi uskonut näin suureen muutokseen. Mutta olen erittäin tyytyväinen ja jatkan uudessa valmennuksessa (Endurance), jonka sain kuvat lähetettynäni. Siellä on uusi Bikini Challenge myös alkamassa ensi viikolla, jos kuvani ja tarinani sai sinut innostumaan.

Ja sitten tarinaan ja kuviin.

Olen osallistunut aikaisemmin Superdiettiin, syksyllä 2012, silloin en kuitenkaan saanut mitään aikaiseksi, ei ollut riittävästi tahtoa eikä varsinaista syytä. Jälkeenpäin harmittaa, koska jos silloin olisi jo tehnyt kunnolla pohjaa, nyt ei varmasti olisi edes tarvinnut lähteä koittamaan tiukempaa kiristystä. Miksi sitten lähdin mukaan, miksi minä halusin trimmata kroppaa, vähentää painoa ja haastaa itseäni? Syy on kavereissa ja kiipeilyssä. J

Pari kaveriani ovat toteuttaneet Fitfarmin ohjelmia ja erityisesti Bikini Challengen 2013. Heidän muutoksensa olivat upeita, joten halusin itsekin kokeilla toimiiko BC minulla ja minun tarpeisiini.

Mitä tekemistä kiipeilyllä on BC:n kanssa? Aivan yksinkertaista, kiipeily on tavoittelua ylöspäin, taistelua painovoimaa vastaan. Mitä kevyempi, sitä kevyempää se on, varsinkin jos ei ole riittävästi voimaa. Kumpi taas on helpompaa, voiman lisääminen vai painonpudotus, tulin lopputulokseen, että painonpudotus.

Tiedän erittäin hyvin, että laihdut, jos laitat suuhusi vähemmän kuin kulutat. Tiedän myös, että proteiini menee lihaksiin ja hiilarit vaikuttavat jaksamiseen. Olen aina treenannut ja liikkunut paljon, mutta samalla sallinut itselleni melko vapaan syömisen. Lajini ovat olleet joissain määrin kausiluonteisia ja pääasiassa taito- kuin kestävyyslajeja: kesällä beach volley ja maastopyöräily, talvella lentopallo, murtsikkahiihto ja laskettelu sekä lautailu, kiipeily läpi vuoden. Vanhemmiten hidastunut aineenvaihdunta ja välinpitämättömyys ulkoisiin seikkoihin ovat myös vaikuttaneet siihen, että olen tyytynyt omaan tilaani, ei ole ollut tarvetta tehdä muutosta. Kiipeilykärpänen kuitenkin puraisi vahvasti parin vuoden harrastamisen jälkeen viime syksynä ja päätin kehittyä siinä niin pitkälle kuin rahkeet riittävät. Kiipeily on kokonaisvaltainen laji, joten paremmaksi kiipeilijäksi tuleminen vaatii kehittämistä taito-, voima- ja kestävyysominaisuuksien lisäksi myös fyysisessä olemuksessa. Se oli siis viimeinen niitti sille, että halusin apua erityisesti fiksuun ja kehittävään ruokavalioon, jossa ainekset ovat oikeassa suhteessa sekä muokatakseni kroppaa että myös varmistaakseni jaksamisen treeneissä.

Tavallinen treeniviikkoni sisältää talviaikaan parit lentistreenit ja pelit, kerran biitsiä ja 3-4 kertaa kiipeilyä. Lisäksi jos kelit ja aikataulut sallivat, mukaan ympätään myös murtsikkahiihtoa ja laskettelua/lautailua. Koska urheilu-/liikuntaharrastuksia on jo lähtökohtaisesti lähes joka sormelle ja tavoitteena ei ollut varsinaisesti muokata lihaksista paremmannäköisiä, toteutin Bikini Challengessa pääasiassa ruokavaliota ja hyödynsin treenejä omien lajien lämmittelyinä. BC-treeneistä sain paljon uusia tehokkaita liikkeitä ja ajatusta mikä vaikuttaa parhaiten minnekin. Treeneissä oli hyvin huomioitu sekä ylä- että alakroppa, ja siten ohjelmat tukivat minun sporttejani laaja-alaisesti. Viikkotreenit sopivat parhaiten biitsin ja lentopallon lämmittelyyn, salitreenit taas kiipeilyn alle. Aion jatkossa ottaa mukaan myös kovempaa punttitreeniä varsinkin välikausille, jolloin ei talvi- tai kesälajit ole mahdollisia.

Osallistuminen Bikini Challengeen oli minulle kuin lottovoitto. Sen tuomat tulokset ovat siivittäneet minut jopa uusiin sfääreihin. Painonpudotuksen, ohjelmiin perustuneiden hyvien lämmittelyjen, jaksamisen varmistaneen ruokavalion ja Satun loistavien lisäravinnevinkkien myötä on kiipeilygreidini noussut monta pykälää ylöspäin!!! Se on todella iso juttu minulle ja siten saavutin myös juuri sen mitä ohjelmalta hain. Mutta ei siinä tietenkään vielä kaikki. Myös muihin lajeihin olen saanut uutta buustia, liikkuminen niin biitsi- kuin lentiskentällä on paljon räväkämpää, hyppään korkeammalle ja jaksan paremmin kuin pitkään aikaan. Eikä siinäkään vielä kaikki. Myös ulkomuoto on muuttunut hurjasti, vaatekoko on pienentynyt ja lihakset ovat tulleet esiin, vaikka niitä ei varsinaisesti ole kehitettykään. Olen myös paljon pirteämpi, itsevarmempi ja päättäväisempi ja mikä tärkeintä pysynyt terveenä ja ehjänä.

Olen todella ylpeä siitä mitä sain aikaan ja aion pitää huolen, ettei tätä jumppaa tarvitse tehdä toista kertaa. Kymmenen viikon puristukseen mahtui nimittäin myös huonompia päiviä, vaikka yleisesti ottaen koko jakso meni helposti ja nopeasti, kun tavoite oli kirkkaana mielessä ja oli halua päästä sinne. Ruokavaliota oli helppo noudattaa ja se oli suurin tekijä onnistumiseen. Myös kanssamatkustajien tuki on antanut siiville nostetta projektissa. En voi tarpeeksi kiittää aviomiestä, joka sai kokea pahimmat kiukut ja väsymykset, mutta jaksoi silti kehua ja kannustaa. Sekä Fitfarmin että Facebookin keskustelut, kuvat ja tsempit ovat vieneet joka kerta lähemmäs maalia ja antanut uskoa, toivoa ja yritystä. Fitfarmin konsepti nettivalmennuksesta on loistava, suosittelen kaikille, koska jokaiselle löytyy varmasti myös oma ryhmänsä nettivalmennusten laajasta tarjonnasta.

Numerot

Ikä: 36 vuotta

Pituus: 173 cm

Lähtöpaino-Loppupaino-pudotus: 70kg – 63,5kg – 6,5kg

Rasvaprosentti (alussa-lopussa-pudotus): 23,4% - 19,1% - 4,3%

Sentit:

Rinta (alussa-lopussa-pudotus): 104cm - 83cm - 21cm

Napa (alussa-lopussa-pudotus): 79cm - 67cm - 13cm

Lantio (alussa-lopussa-pudotus): 103cm - 91cm - 12cm

Reisi (alussa-lopussa-pudotus): 61cm - 55cm - 6cm

Yläköysigreidi (alussa-lopussa-nousu):  6B – 7A – 4 pykälää

Liidigreidi (alussa-lopussa-nousu): 5C – 6B+ – 4 pykälää

Ylhäällä alussa, alhaalla lopussa.

Oulun Kiipeilykeskus

Sami järjesti meille reissun Ouluun. Reissusta muodostuikin melkoinen intensiivileiri, kun Oulun Kiipeilykeskuksessa käytiin kolmen päivänä peräkkäin paikallisen tähden, eli Kiipiäisen kanssa.

Ensimmäisenä päivänä liidikorttien suoritus ja oikeudet kiikuille. Pientä hakemista, että mitäköhän täällä ja boulderit päälle. Boulderit oli aika tiukkoja, tai siis ne mitä me testasimme. Kiipiäisen Facessa mainitsema 'Luikurikrimppi' tuli lähetettyä, mutta kuvan oranssia pahusta ei.

Eipä tuo tuosta pidemmälle tainnut minun osalta kuin kerran edetä.

Toinen päivä alkoi uuden kiipeilytopin ostolla. Mukaan otettu, boulderkuvassakin näkyvä ei nimittäin pahemmin peittänyt ja pysynyt päällä. Uusi Bläkkäri toi mukanaan siivet, joita tarvittiinkin uusien reittien lähetyksessä. Kaipa ne oli ne siivet, jotka vei 6B+ -liidillä ohi jatkon ja klippaaminen osoittautui mahdottomaksi, ei muuta kuin köyteen. On muuten hyvät jatkot Oulussa. Ohut dogbone, kevyesti aukeava portti, mutta muuten tukeva jatko, painava jopa.

Tässä mennään vielä helppoa alkua...

 Kolmantena päivänä oli varsinkin Samin lähetyspäivä. Hän nimittäin pamautti 6C+ -liidin tuosta noin vaan. Onnittelut!! Itse kakkostelin saman reitin yhtä tippumista vaille puhtaasti. Kiva reitti. Oma paras suoritus oli pitkä punainen 6B-liidi, jossa alussa oli melkoista venytystä. Just ja just riitti syliväli, jotta pääse edes ensimmäiselle jatkolle.

Antti the reittimestari oli pistänyt pikku jekun alkuun, onneksi vain alkuun. :)

Kivoja reittejä löytyi kyllä OKK:lta. Pari jäi vielä hampaankoloon, mutta kovin montaa ei jäänyt meidän greidivalikoimassa testaamatta. Aika paljon olivat paikalliset pistäneet korkeita jalannostoja isontamaan greidiä. Parissa olisi voinut lukea myös morpho, kun ei tällä varrella (173cm) meinannut yltää. Paikka oli valoisa ja mukava. Oli loungea ja koulutustilaa ja saunaa ja vaikka mitä. Kannattaa käydä tsekkaamassa!!

Kiitos kuvista Kiipiäiselle!!

Kun oli kolme matkassa tuli kuviakin otettua kivasti. Viimeisenä päivänä tajuttiin enemmän ottaa myös videota. Voi että kuinka opettavaista. Pitää kyllä useammin kuvata. Oma saldo viikonlopulta oli yhteensä 10 tuntia kiipeilyä ja liidejä 5B - 6B+ -välillä.

Se viikonlopusta, sitten edelliseen viikkoon, joka sisälsi kiipeilyn voimakestävyystreeniä, lentopalloa, biitsiä ja lepopäivän. Yhden voimakestävyystreenin aikana tuli testattua 6B+ ja sehän meni ylös, että humahti. Voi kuitenkin olla, että uutena reittinä sen greidi on jo laskenut, mutta sillä hetkellä se oli 6B+, eli 6C ei ole enää kuin plussan päässä. :)

Näillä uuteen viikkoon taas intoa puhkuen. /Nora

Pakko hehkuttaa

Nyt sujuu, ei voi mitään. Pitää ottaa vaan uudet saavutukset avosylin vastaan ja jatkaa menestyksen tiellä. :) Nostin greidiä numeroa suurempaan. Yläköydellä tosin, mutta kiipeilyä on sekin. Tervetuloa 7A repertuaariini, onhan sinua jo odotettukin! :)

Siinä se on, tuo valkoinen reitti.

Antti, the reittimestari, näyttää tällä videolla mallisuorituksen ja minähän toistin sen ihan yksi yhteen...NOT!! Ihan ei ole ulottuvuus kuin Antilla, joten mulla osa noista alun palloista meni etu- ja keskisormien päiden varassa ja ylempään boksiin piti aikalailla venyttää, että sai jalan nostettua. Sielläkin pelkkä etu- ja keskisormi yläpuolella pikkasen peukalolla boksin pohjasta avustaen. Tuo reitti vaati tekniikka ja reitinlukua, ei niinkään voimaa, siksi se varmasti sopikin mulle.

Nyt tehdään Antonin ohjeilla voimakestävyyttä/kestovoimaa. Paljon liidiä, jotta kesätvyys ja rohkeus lisääntyy. Aikaisemmin ei olla jostain syystä päädytty treeniohjelman tähän vaiheeseen asti, siten että sitä oltaisiin tehty hyvällä intensiteetillä. Mutta tämä se vasta on supervaihe. Kestävyys lisääntyy melkein silmissä, tai ainakin käsissä. :)

En tiedä onko voima ja kestävyys parantuneet roimasta, muuvipankki kasvanut vai onko se vain painonpudotus, mikä on vienyt aimo harppauksilla mua eteenpäin. Ehkä se on kaikkien noiden summa. Nyt uskaltaa tehdä vaikeampiakin muuveja, kun on kokemusta, että ne onnistuu ja sekös on saanut yläköysigreidin lisäksi myös liidigreidin kohoamaan. 6A:t menee jo melkein järjestäen ja 6B:täkin on tullut onnistuneesti liidattua. Puoli leikilläni asetin tämän vuoden tavoitteeksi liidata 6C:tä. Nyt se ei enää olekaan ihan mahdotonta. Askel kerrallaan kuitenkin, hyvällä pohjatyöllä ja kovalla treenillä sinne pääsee varmasti jossain vaiheessa.

Ihan pelkkää kiipeilyä ei elämä, ainakaan vielä, ole, tai siis vapaa-ajan elämä. :) Mukaan mahtuu vielä palloiluakin. Sunnuntai tarjosi kaikkea koko rahan edestä. Päivään mahtui tuo 7A:n toppaus, biitsikurssia useamman tunnin ajan ja kruununa vielä hyvätasoinen lentismatsi. Kiva, kun saa pelata kovaa ja tehdä vain ja ainoastaan parhaansa. Valitettavasti välierän ensimmäisestä osasta tuli tappio. Toinen osa on ensi viikolla ja siihen voi panostaa ihan kaikean. Tappiolla kausi loppuu, voitolla mennään lisäerään, sen voittanut jatkaa vielä pelejään finaaleissa. Nyt puhutaan siis naisten lentopallon 2-sarjasta. ;)

Hyvillä fiiliksillä tätä viikkoa eteenpäin! /Nora

Uudella innolla

Lentiskausi jatkuu vielä talvilomani jälkeenkin. Iso kiitos siitä joukkueelleni (itse asiassa tämän blogin molempien kirjoittajien joukkueelle), joka taisteli tiensä sillasta, eli ensimmäisessä puolivälierässä tulleesta 3-0 -tappiosta, 4-0 -voittoon toisessa matsissa!! Ja vielä joukkuepelillä, niin upeeta!!

Joukkueen huippusuoritus sai minutkin, eli Noran, taas voimiini ja uuteen intoon. Seuraavaksi taistellaan naisten 2-sarjan finaaliturnauspaikasta. Siihen on ehdottomasti kaikki mahdollisuudet, kun vain pelaamme joukkueena ja joukkueelle, ja minä pysyn ruodussa, eli en ala mesoamaan. Sitä ei ole kukaan ansainnut, pelaamisesta pitää nauttia, eikä kukaan nauti, kun yksi räyhää, vaikka kuvittelee sillä herättelevän joukkuetta. Ei se mesoaminen omaa peliänikään paranna, keskityn mesotessani ihan turhaan kiukutteluun, kun pitäisi keskittyä omiin hyviin suorituksiin. Nyt siis koitan pitää itseni ytimessä, olin sitten kentällä tai vaihdossa, mutta joukkue on ykkönen ja minä teen kaikkeni, että muilla olisi helpompi tehdä oma työnsä!!

Polvarit vetelevät ihan viimeisiään, kengätkään eivät ole enää täydessä terässä ja pohjalliset pitää asetella tarkkaan oikeaan asentoon, mutta niillä mennään mitä on, ei sen välineistä pitäisi olla kiinni. :) Nora

Talviloma pakettiin

Viimeisen päivän halusin laskea vielä laudalla, kun se oli niin mukavaa. Kokonainen päivä tuli taas vietettyä rinteillä ja lopussa jalat ja keskikroppa olivat sen verran puuduksissa, että meinasin sukeltaa aidan ali autolle. Mutta oli huippua!

Uskalsin oikein hypätä, paikaltaan tosin, mutta kuitenkin. Jaloissa löytyy, tai löytyi aamulla...  

Kuusi päivää ulkona teki terää. Viisi päivää laskua ja yksi nousua. Kolmena päivänä suksilla ja kahtena laudalla. Keli oli vaihtelevaa lumisateesta aurinkoon ja pakkasesta plussan puolelle. Venyteltyä tuli ensimmäisenä iltana. ;) Nousupäivänä noustiin siis jääseinää, eli potkittiin ja hakattiin kuin viimeistä päivää. 

Auringossa sai siristellä, mutta piti pitää lasit otsalla nousut, ettei tule pahoja pandoja.

Kaloreita tuli kulutettua tuhansia, poskille tuli kiva rusketus ja mieli tyhjeni turhasta kiristelystä. Sporttiloma teki siis tehtävänsä. Åre kiittää ja kuittaa! /Nora

Kirkas taivas, valkoinen lumi ja rento meininki tekivät tehtävänsä!

On the board, snowboard

Kun lauta oli mukaan otettu, niin pitihän sillä laskea. Ja onneksi laskin, vaikka alkuun pelottikin kovasti ja olin suuntaamassa lastenrinteeseen. Koko alkuviikko Åressa on tullut lunta ja ollut pilvistä. Keskiviikkona oli jopa aika kylmä. Mutta perjantaina taivas aukeni ja aurinko lämmitti jopa niin paljon, että minäkin uskalsin ihan ohuilla alusvaatekerroksilla matkaan. Lämpö vaikutti toki myös lumeen, ja siitä tuli superraskasta. Aurinko taas vaikutti ihmisiin ja jokainen yrittäjä oli kaivautunut kolostaan rinteeseen. Tuuli sen sijaan teki hommasta sen verran haastavaa, että jopa ankkurihissejä jouduttiin sulkea. Tämä aiheutti ruuhkaa sekä rinteissä että hisseissä. Mutta sinnikkyys palkittiin ja pahin väkimäärä kaikkosi lounasaikaan.

Aurinkoa Åren yllä! Kuva VM6:lta itään.

Rödkullenin huipulla jokseenkin tuuli, onneksi siellä ei sentään hissiä tarvinnut sulkea.

Lautailu siis sujui todella hyvin. Se oli kevyttä, pystyin reagoimaan vahvistuneella keskikropalla jopa kumpareisiin ja lauta kääntyi aina kun halusin. En siis kaatunut kertaakaan, vaikka laskin jopa mustassa rinteessä, wuhuuuuuh!!! :D

Mun lauta K2 Luna ja Burtonin Lexa blingbling-siteet.

Tässä me ollaan ja nautitaan.

Sami the kuvaaja, videota siis tiedossa!

Lämpimästä kelistä ja hyvästä fiiliksestä johtuen jaksoimme laskea ihan koko päivän. Kello 16.30, kun hissit sulkeutuivat oli pakko poistua auton suuntaan ja mökille. Iltaa myöten pilvet laskivat sen verran alas, että hienoa auringonlaskukuvaa ei valitettavasti eilen saanut, mutta onhan tämäkin aika vaikuttava.

Aurinko laskee länteen, kuva VM6:n rinteestä.

Päivän päätteeksi tarkastetaan päivän laskut Skistarin MySkistarista, eilinen saldo oli tällainen:

Tuo melkein 19 km on siis tullut laskettua viiden päivän aikana, 10 kilsaa lisää tänään, niin hyvä! :) /Nora

Viuhvauh ja kriikskraaks

Takana kolme päivää mäessä ja yksi jääseinällä, huimaa! :)

Hesari

Laitetaan laskuista jossain vaiheessa oikein videota, että pääsette viuhvauh-vauhdin makuun. :) Sen voin sanoa, että rankkaa on ollut. Ensimmäinen päivä oli ihan tuskaa, kun tälle talvelle ei ole laskuja, ei suksilla tai laudalla, kertynyt kuin nimeksi: Rukalla muutama hassu joulukuun alussa ja Levillä 1,5h tammikuun lopussa. Reidet huusi hoosiannaa jo ekassa laskussa ja sama jatkui koko päivän, silti tuli useampi tunti punnerrettua. Keli oli myös rankka, lunta tuli koko ajan, se oli raskasta ja näkyvyys oli heikko. Tiistaina meno helpottui, kun lumikin oli puuterimaisempaa ja kevyempää ja jalat oli jo paremmin hereillä. Keskiviikkona taas oli todella kylmä ja mun kroppa ei lämmennyt ollenkaan laskuille. 

Mutta sitten asiaan, eli jääkiipeilyyn. Keskiviikkona käytiin skauttaamassa Duvedin putoukset ja torstaina suunnattiin suoraan mestoille. Onneksi matkassa on kiipeilyguru T, joka mahdollisti meidän hakuttelut jäällä. Kuvat kertokoon enemmän kuin sanat:

Kamaa kyydissä on...

Duvedin putous.

Jäätä löytyi, vaikkakin vähän ohuenlaisesti.

Jos Italiassa on näkynyt sisiliskoja, niin Åressa on jääliskoja.

 

T liidaa meille reittiä, KIITOS!!

 

Sami huukkailee kriikskraaks.

Päivän kamat kuivumassa olkkarissa tottakai. /Nora

Kiipeilyä ja laskua Ruotsissa

Kevät on reissujen aikaa... Ehdittiin kuitenkin jo maaliskuuhun ennen kuin päästiin Samin kanssa yhdessä tien päälle. Tästä se sitten alkaa, ensin tämä lomaviikko, sitten huhtikuussa seuraava reissu, toukokuulle pikkureissuja ja kesäkuussa lähtö vuoden odotetuimmalle keikalle.

Ennen kuin päästään varsinaisesti Ruotsiin, niin ynnätään aika ennen sitä yhteen. Viimeksi rustailin tiistaina 11. päivä. Sen jälkeen Suomen puolella plakkariin tuli 2*lentistreenit ja yhdet klo 7:n aamukiikut Kiipeilyareenalla. Oli muuten hauska kokemus ja pitää toteuttaa joskus toiste uudestaan. Aamulla sai nimittäin myös kropan lämpimäksi ja hien virtaamaan. Lentistreeneissä lämpenemisen kanssa on ollut todella paljon ongelmia kropan energiavajeen takia.

Sitten lahden yli Ruotsiin. Samilla oli kova halu päästä näkemään Klättercentret Telofpnplanetilla. Tunnustan että itsellä ei hinkua niin paljon ollut, mutta siitä enemmän Noranblogin puolella. Onneksi kuitenkin mentiin. Paikan yläköysikisoista huolimatta saimme suorittaa punaisen kortin, eli luvan liidata (vihreä kortti oikeuttaa yläköysikiipeilyyn) koko Ruotsissa. Ruotsissa on pakko suorittaa koe ennen köysikiipeilyjä, koska jokainen kiikkuja on vakuutettu.

Lämmittelyä Klättercentretissä.

Lämmöt alkuun ja liidaamaan. Koska suurin osa reiteistä oli kisakäytössä ei valikoima ollut älyttömän suuri ja lähinnä negatiivisen katon alla. Alkuun 6A, sitten olikin kiivettävä 6B-reittejä. Ja voitteko uskoa, liidasin puhtaasti joka kaksi 6B-reittiä. Toinen oli hyvinkin negatiivinen ja toinen suoraa seinää. Negatiivisella oli onneksi hyvät kahvat, ja suoralla seinällä, no melko isot muuvit, eli pääsi isoja steppejä kerralla.

Todella kiva paikka ja pitää ehdottomasti käydä uudemmankin kerran. Erityiskiitokset saa Klättercentretin suomea puhuva työntekijä, joka otti meiltä ystävällisesti liidikokeet ja soitti Elokuuta. :)

Tämä viikko tätä ja siitä enemmän myöhemmin. 

Åre alhaalta ja ylhäältä. /Nora

Nora on tylsä

Jauhan tästä samasta aiheesta ja samoilla kuvilla kaikissa postauksissa ja blogeissa. Mutta on siistiä olla 5 kg kevyempi ja tehdä sellaisia juttuja, jotka eivät olleet mahdollisia painavampana.

 

Paino tippui vihdoin alle 65 kg:n.

Ja mikä sitten on mahdollista?

• Hypätä verkon päälle lentopallossa: torjua, hyökätä, painaa vastapalloa, passata...
• Kiivetä 6C+-reittejä puhtaasti: dynota, levätä otteissa, krimpata, roikkua...
• Boulderoida jopa 6B-reittejä: roikkua, huukata, vääntää...

Nyt vaan ihmettelen, miksi en ole aikaisemmin tehnyt tätä, miksi se vaati maksulliset ohjeet ja miksi en ole aikaisemmin yrittänyt noudattaa ohjeita yhtä hyvin kuin nyt?

Kun paino vihdoin saavutti tavoitteen, otin käyttöön treeneihin myös maltodekstriinin. Hyvin tehosi, kun kiipeilykerran saldo oli heti seuraava: 5C-liidi, 6A-liidi, 5C-liidi, 6B+ yläköydellä ja 6C+ yläköydellä. Ei tullut äkkiväsyä ja kiukustumista kuin vasta kuudennella reitillä, jota en edes tuossa mainitse.

Eli tällä hetkellä kevyen ruokavalion tukena sporttisuorituksia tukemassa ovat:

• Fast Shock, kirsikka
• Fast Malto6, maustamaton
•  UFS Whey2, vanilja (2/3 osaa)+Fast Reco2, suklaa (1/3)

Viime viikonloppuna tuli liikuttua melko paljon:

• Kaksi lentismatsia, joista toisesta murskavoitto, toisesta ikävä ja tiukka tappio
• Messuilua GoExpossa
• Boulderointia pariin otteeseen

Noista messuista sen verran, että olivat aika köyhät. Olisin odottanut enemmän Fitness-puolelta ja kukaan ei tarjonnut oikeita kompressiohihoja. Rahkaa sai maistaa monen makuisena ja proteiinipatukat olivat halpoja. Palloilulajit oli kivasti esillä ja niitä pääsi testaamaan, mutta kohdistui enemmän nuoremmille messukävijöille. Kamera-messuista enemmän Noranblogin puolella myöhemmin. /Nora

Projektit

Päätin tehdä ihan itseäni muistuttaakseni listan tällä hetkellä olevista kiikkuprojekteista:

Jaakko ja pavunvarsi

Kiipeilyareena:

• 3D-seinän vasemman reunan pinkki 5C-liidi
• 3D-seinän oikean reunan keltainen 'Jaakko ja pavunvarsi' - en ole vielä edes hypistellyt
• Kisaseinän vasemman reunan musta 6A-liidi
• Kisaseinän vasemman reunan vihreä 6A+-liidi
• Minirocktopian vasemman reunan valkoinen 6A-liidi DONE!!
  
• Yläkerran boulderkaaren vieressä olevan muotoseinän oranssi 6B+ (mahdollinen vain yläköydellä)
• Yläkerran harkkatilaa ennen olevan muotoseinän oikean reunan vihreä 6B+ (mahdollinen vain yläköydellä)
• Yläkerran vessoja vastapäätä olevan muotoseinän pinkki 6B yläköydellä
• Yläterassin vasemman reunan musta 6C yläköydellä
• Yläterassin vasemman seinän keskellä oranssi 6B yläköydellä
• Yläterassin oikean seinän vasemman reunan keltainen 6B+ yläköydellä DONE!!
• Yläterassin oikean seinän vasemman reunan oranssi 6C yläköydellä
• Yläterassin oikean seinän keskellä musta 7A yläköydellä
• Useampi oranssi boulderreitti
• Lisäksi monta muuta, joihin ei ole ehtinyt vielä edes koskea tai ei ole tuntunut niin kivalta reitiltä, että olisin ottanut projektiksi, tai en vaan tässä nyt muista. Liidejä voisi olla enemmän, jotta sekin homma alkaisi sujua moitteettomasti, mutta kaikki ajallaan.

Boulderkeskus, Konala:
(Näistä reiteistä ei voi olla ihan varma, koska vaihtuvat nopeaan tahtiin ja Konalassa tulee käytyä harvoin)

• Kaaren jälkeen vasemmalla puolella ennen lämppätilaa oleva oranssi 6B (korjattu tämän artikkelin perusteella)
• Aaltoseinän keskellä oleva oranssi 6A(+), en muista tarkkaa greidiä
• Aaltoseinän melko oikeassa reunassa oleva musta 6A(+), en muista tarkkaa greidiä
• Ulko-oven viereisen släbiseinän oikealla puolella hänkillä valkoinen 6A, 'Mato'

Boulderkeskus, Pasila:
Siellä oli jäsenkisat, joten kaikki reitit ovat varmasti muuttuneet. Eipä sinne tainnut oikein mitään projektia jäädäkään

Boulderkeskus, Isatis:
Kisojen jälkeen siellä on tullut käytyä kerran. Yksi matoreitti ihan takaosassa ja yksi oranssi 5C jäivät kutkuttamaan. Samoin pitkä vihreä hänkki, joka oli jo kisoissakin. Mutta tuolla tulee käytyä niin vähän, että ehkä seuraavalla kerralla on täysin uudet reitit.

Mistä löytäisi kaiken ajan noiden projektien voittamiseen? Tai sellaisen energian, että jaksaisi monta projektia samalla kerralla? Nooh, treeniä vaan, kyllä se vielä palkitaan! /Nora

Päivitetty 12.3. Ja uusia projekteja tullut ja joitain jopa topattu. :)

Pieniä saavutuksia!

Didi lämppää.

BC-viikko 5 ja 2014:n viikko 9. Mitäs näistä nyt sitten kertoisi...
Maanantai: Sali käsille, biitsi ja boulderia. Alkoi vihdoin oranssit (6A - 6B) boulderit Kiipeilyareenalla sujua. Jäi pari hyvää projektia. Biitsillä lonkka ei tykännyt, mutta se ei ollut mitään uutta.
Tiistai: Lentistreenit pelaajana. Lopussa hannasin haut tuplaviikonloppua silmällä pitäen.
Keskiviikko: Sekalaista köysikiipeilyä, ei onnistumisia.
Torstai: 6 tuntia lentis-/biitsipalaverointia, muuten lepo.
Perjantai: Vapaasyöntipäivä BC:ssä, siitä enemmän Noranblogissa. Superpäivä Kiipeilyareenalla: pari uutta lilaa 6A-liidiä lähetetty, muutenkin kaikki puhtaasi toppiin. Liekö onnistumiset johtuneet uudesta varmistajasta, Didistä. :) *sydän* Myös energiatankkaus ja lepo saattoivat vaikuttaa positiivisesti.

Lauantai: Isatiksen tsekkaus ekan kerran kisojen jälkeen. Kylmyys yhä sama, patjat yhä kovat, greidaus vähän erikoinen, mutta muuten ihan kiva paikka. :) Isatiksesta tutumpaan paikkaan, eli Töölön Kisahalliin ottamaan 3-0 -voitto. Illan päätteeksi vielä hieman kävelyä ja tankkausta päivän vajaan aterioinnin täydentämiseksi ja seuraavan päivän helpottamiseksi.
Sunnuntai: Neljä tuntia biitsikoutsausta Biitsi.fi Areenalla, josta siirtyminen kovemmalle alustalle, eli Töölön Kisiksen parketille. Jotenkin kroppa ei ollut yhtään mukana, eikä myöskään pää. Joukkue kuitenkin tuki hyvin ja voittohan sieltä tuli, 3-1 tällä kertaa.

Hyvä viikko, mutta raskas. Nyt on mietinnässä, että miten tästä. BC on puolivälissä ja olen melkein tavoitteessa. Rasvat on jo ali, lihakset ovat melko ok, mutta niitä voi hyvin kehittää. Painoa on vielä hieman pudotettavaa, mutta se lähtenee vielä. Nyt pitää keskittyä jaksamiseen. Shock tuo piristystä, mutta selkeästi kroppa, erityisesti lihakset kaipaavat myös energiaa. Taidan siis käydä hakemassa puhdasta maltoa treeneihin. /Nora

Noran haba

Vasen haba kuvattuna 23.2.2014

Haba alkaa löytyä rasvan alta. Eihän se mikään massiivinen ole, mutta aika tehokas. Myös forkut alkaa pikku hiljaa toimia, kun Aki niitä avasi. Olkapäihinkin on tullut voimaa Bikini Challengen treeneistä, vaikka yhtään kunnollista treeniä en ole vieläkään tehnyt.

Ojentajissa vielä roikkuu, joten rasvanpolttoa pitää jatkaa. Samoin jaloissa/pakaroissa on vielä runsaasti ylimääräistä. Kiloja on nyt tippunut 4,5kg, joka todella tuntuu. Ensinnäkin se tuntuu vaatteissa, mutta siitä enemmän Noranblogin puolella, mutta erittäin paljon tuo painonpudotus tuntuu myös kiipeilyn räjähtävyydessä ja erityisesti dynoissa. Sain tämän huomata konkreettisesti eräällä reitillä Salmisaaressa, jota olen hinkannut sen miljoona kertaa erityisesti vuoden vaihteessa, eikä reitin dyno irronnut monista yrityksistä huolimatta. Vaan nytpä se meni, ja vielä helposti, niin huippu tunne. 

Tämä viikko on muuten mennyt melko kevyesti. Lentistreeneissä olen "vain" valmentanut ja kiipeilyt ovat olleen hyvin vapaita. BC:n treenejä olen tehnyt kerran, silloinkin kuminauhalla ja vain käsille. Lisäbuustia treeneihin hain tällä viikolla uudella lisäravinteella: Fastin Workout Shock, kun energiat meinasi totaalisesti loppua. Kofeiinia sisältävä juoma toimi erinomaisesti, mutta saman vaikutuksen antaa myös hyvä, espressopohjainen kahvi. Buusti vai kevyempi viikko, vai ne yhdessä, innosti minut nostamaan yläköysigreidiä ja irrottamaan lihaksista lisää virtaa. Uusi yläköysigreidi on nyt 6C+!!!

Yläköysi siis sujuu todella hyvin, haasteita on enemmän liidaamisessa. Sitä pitää alkaa todenteolla treenata. Samilla on onneksi takataskussa muutama treeni, joilla minulle saadaan lisää kestävyyttä/roikuntavoimaa. Niistä sitten enemmän myöhemmin.

Salmisaaren reitintekijät ovat olleet viime aikoina hauskan kekseliäitä. Tällainen "Jaakko ja pavunvarsi" koristaa 3D-seinän reunaa. Greidi on 6C+, joten siitä sitten seuraava projekti minulle. Sami sen jo kävi lähettämässä yläköydellä, seuraavaksi hän sitten liidaa sen!!

Sama reitti reitin juurelta kuvattuna.

Treeni-intoa kaikille! /Nora

Mitä jos vielä...

Riikka Välilä naisten lätkämaajoukkueesta nosti mieleeni ajatuksen, että mitä jos vielä yrittäisi treenata itsensä kuntoon ja näyttäisi nuoremmille mallia miten lentopalloa tai biitsiä pelataan. Lisää pontta ajatus sai, kun kävin pelaamassa Pieksämäellä nykyistä Mestaruusliigajoukkuetta vastaan entisten pelikavereiden kanssa Rennen Enkelit-kokoonpanolla. Peli nimittäin päättyi tasan 1-1, vaikka oikeasti meidän joukkueella ei olisi pitänyt olla mitään jakoja.

Rennen opissa aikalisällä tutussa paikassa Pieksämäen Urheilutalolla (Urskilla). Vesi tuntuu maistuvan niin hyvin, etten tiedä sainko ohjeista mitään kiinni... Kiitos kuvasta Pasille!

Pelasin tuossa pelissä passarina ja jo alkulämmittelystä asti olo oli kuin kotiin olisi palannut. Siinä samassa paikassa tuli nimittäin treenattua kaudet 2001-2005 useampi kerta viikossa. Erittäin hyvä maku jäi matsista ja olihan se hienoa antaa parastaan jälleen kerran. Klippejä pelistä ja Rennen sekä minun haastattelut voi katsella sekä kuunnella täältä: linkki.

Valitettavasti tuo alkuperäinen ajatukseni paluusta koko kuitenkin kovan kolauksen, kun vaiva, joka päätti liigaurani 2006, alkoi kiusata (en hyväksy vieläkään kirjoitetussa tekstissä muotoa kiusaamaan, vaikka se olisi kai sallittua) uudestaan. Oikean jalan nivunen/lonkankoukistaja tai oikeastaan koko tuo alue vetää niin ärhäkäksi, ettei jalalle oikeastaan pysty enää edes astua, saati nousta sen varaan. Monta vuotta tässä välissä olikin kivutonta, mutta eipä palloilujakaan (lentis+biitsi) ole tullut tehtyä yhtä kovalla intensiteetillä. Nyt mennään vähän kevyemmin ja keskitytään huoltoon sekä muiden valmentamiseen hetken aikaa.

Pelkkään lentopalloon en ole sentään jämähtänyt, kiipeily on pysynyt vahvasti mukana. Isatikseen boulderoinnit ovat jatkuneet, mutta myös yläköysireittejä on tullut koluttua. 6B:t menee jo suvereenisti yläköydellä, eikä 6B+ ole kuin yhden muuvin päässä. Ehkä kevennetty viikko tekee hyvää myös sille saralle, koska luulen, ettei lonkka myöskään ole tykännyt korkeista jalannostoista eikä hookeista. :) Kädet ovat myöskin aika käytetyt, eli jumissa. Onneksi Aki avasi niitä eilen ja kevyemmällä viikolla voisi treenata myös rutiineja hyvään lämmittelyyn sekä jälkihoitoon. ;)

Bikini Challenge treenejä olen vähän vähentänyt. Tein niitä aikaisemmin alkulämmittelynä ennen kiipeilyä, biitsiä ja lentistä. Tällä viikolla teen jonkun treenin viikonloppuna, jos jalka on yhtään parempi. Todennäköisesti viikkotreenin, jossa on kahvakuulaa. Sitä ei ole nimittäin tullut tehtyä aikoihin.

Eli otsikon kysymykseen "Mitä jos vielä...", vastaus on EI!! Palloilu olkoon vain hauska harrastus, joka on helppoa ja kivaa. Olkoon se myös kuntourheilua ja kavereiden tapaamista. Huipulle en enää palloilun puolella pyri kuin valmentajana tai muuna joukkuejohdon jäsenenä. Kiipeilyssä sen sijaan tahdon vielä kehittyä, mutta siellä tähtäin on sitten ikäluokissa 40+. Viime viikonloppuna muuten ratkottiin Boulderoinnin SM-mitalit Voemassa Kuopiossa. Naisten 40+-sarjassa oli kaksi osallistujaa. :) Tulokset voi käydä vilkaisemassa täällä: karsinta ja finaali. /Nora
   

Upeeta, mahtavaa, huippua, parasta!!

Tällaisillä fiiliksillä mennään tällä hetkellä! Jeejeejee! :)

• Bikini Challenge sujuu ja se on jo tuottanut tuloksia!
• Isatiksen avajaiskisat meni todella hyvin!

Isatiksen seinillä

Melkein kolme kiloa kevyempänä on muuten todella kiva kiipeillä. Dynot lähtee räväkämmin, otteissa pysyy kauemmin ja on vaan helpompaa. Sen takia Isatiksen kisat meni hienosti ,oli kyllä syitä muitakin. Perjantainen hierontaravistelu Akilla avasi forkut, että pystyi krimpata ja asenne oli hyvä, rento ja innostunut. Sija 17/31 ei ole tietenkään mikään meriitti, mutta se, ettei yksikään kiipeämättä jäänyt reitti olisi ollut ainakaan helpompi kuin kiivetyt, tarkoittaa, että suoritin aivan äärirajoilla. Hyvää projektointia, uskoa omaan osaamiseen, sinnikkyyttä ja onnistumisen elämyksiä, ihan mahtavaa!!!

Isatis on muuten ihan jees paikka, mutta hemmetin kylmä. Seinäpintaa on kivasti eri profiileilla. Nyt on kyllä luxusajat pääkaupunkiseutulaisilla boulderoijilla, kun on monta paikkaa missää kiikkua.

Lauantain kisojen jälkeen sunnuntain lentismatsikin sujui hyvissä fiiliksissä. Peli oli koko ajan ainakin henkisesti halussa, vaikka pisteissä oltiin välillä tappiolla. Puhdas 3-0-voitto kertokoon kuitenkin totuuden.

Maanantain köysikiipeilytkin sujui huippuhyvin. Viimeistä muuvia vaille sain topattua yhden 6A-liidin, joka meni siihen viimeiseen otteeseen asti todella sujuvasti, rauhallisesti ja hallitusti. Ihan mahtava fiilis. En ole koskaan kokenut samanlaista pumppia, kuin kiipeilyt antoi, mutta se myös tarkoittaa, ettei kädet ole ihan niin jumissa enää, vaan siellä liikkuu joku. :)

Näillä fiiliksillä eteenpäin, todellakin! /Nora