Nyt pitäis kyllä ryhdistäytyä. Tästä saa nimittäin ihan sen kuvan, että mä en tee mitään. Onneksi kuitenkin on ihan toisin. Joka päivä on jotenkin lihaksia kyllä käytetty, hiki ei ole aina tullut, mutta ei kai se ole ainoa määritelmä liikunnalle.
Vko 32
Torstaina pari tuntia kiipeilyä uuden kiipeilytuttavuuden kanssa Kiipeilyareenalla. Pari nelosta alkuun, sitten 5a, 2*5b ja yksi greidaamaton, sanoisin että 5c. Sitten muutama boulderireitti, yksi 5a ja pari 5b:tä.
Perjantaina hyötyliikuntaa 13 kiloisen elävän painon kanssa. Pikkumiehessä oli virtaa enemmän kuin minussa, mutta tulipa tehtyä ainakin vatsoja ja käsiä leikkien lomassa. :)
Lauantaina kävelyä usemapi kilometri ja seisomista muutama tunti. Voin sanoa, että kyllä tuntui selässä ja jaloissa. Onneksi keskikroppa on siinä kunnossa, että täydellistä romahtamista ei tullut ja pystyy pitää asennon suhteellisen järkevänä jopa tunteja.
Sunnuntaina aamulla pihahommia tunnin verran, sitten taas kävelyä, seisomista ja lisää kävelyä. Jalkapohjat oli kävelystä jopa rakoilla. Myönnän, ettei kävelykengät olleet parhaat mahdolliset, mutta ei huonotkaan. Tahti on ilmeisesti ollut etenemisessä ainakin kova. :)
Vko 33
Maanantaina lentopallotreenit, joissa koutsina. Alkuun jumppaa ja loppuun hyppyjä. Välillä muutamia pallokosketuksia esimerkinomaisesti sekä juoksua pallon perässä ympäri kenttää.
Tiistaina kiipeilyä Käärmekallioilla Vantaalla. Haussa oli kivaa sporttiliidiä ja sitähän löytyi. Kaikkiaan kuusi nousua, joista kaksi ekaa helppoja, sitten vähän kinkkisempi, joka tyssäsi kahden pultin jälkeen. Yläköydellä pääsi kruksin yli, kun Sami oli käynyt toppaamassa välissä. Olisi varmasti mennyt loppujen lopuksi myös liidinä, mutta sen verran huonosti oli kolmas pultti laitettu, ettei viitsinyt alkaa kikkailemaan. Neljäs taas melko iisi liidi. Viidettä lähdin jälleen rohkeasti kokeilemaan alaköydellä, mutta kahden jälkeen ei otteita löytynyt. Sami taas testihenkilöksi ja löytyihän se otetkin sieltä. Yläköydellä toppi. Viimeisin muttei vähäisin pelkästään yläköydellä, koska slouppi kallio ilman otteita ei ole mun vahvinta osaamista. :)
Suomessa on käsittämättömän vähän paikkoja, joissa treenata sporttiliidiä ulkona. Suurin osa sporttiliideistä on helpoimillaan 6a:ta. Jos kiipeilee sisällä juuri ja juuri 5c:n sporttiliidejä, niin siinä ei uskalla ihan heti ulkona 6a:ta lähteä kokeilemaan. Tälle kesälle minulle onkin kertynyt hävettävän vähän sporttiliiditoppauksia. Yleensä Sami on liidannut köyden ylös ja minä sitten olen yläköydellä tullut perässä. Helppoja (4-5) trädiliidejä on paljon. Mutta kun ei ole trädiosaamista, niin ei nuo reitit oikein lämmitä. Käärmekalliolla sai kivasti treenattua sporttiliidiä, mutta alkavatpa nuokin reitit nopeasti kyllästyttämään, kun ovat ainoita pääkaupunkiseudulla. Onko pulttaaminen niin kallista, ettei sitä kannata tehdä kuin tosiharrastajille? Helppojen sporttiliidireittien puuttuminen ei ainakaan kannusta uutta kiipeilijää kallioille treenaamaan.
Oon kans harmitellut tuota vitosten puuttumista niin köysikallioilta kuin bouldereilta. Kai se niin menee, että kun harrastus on siinä vaiheessa, että tehdään itse reittejä, ei vitoset enää pahemmin kiinnosta. Luonnollisena ratkaisuna tähän varmaan on että tekee itse niitä helppoja reittejä jos niistä kerran pulaa on.
VastaaPoistaTai sitten parantaa omaa tasoa niin, että kuutosetkin menee. :)
PoistaOllaan myös yritetty tehdä itse reittejä, se on ihan älyttömän työlästä puuhaa. Mutta palkitseehan se sitten lopulta. :)