Citius - altius - fortius, olympialaisten jälkimainingeissa voi itsekin asettaa sporttitavoitteet hengen mukaisesti. :) Itse asiassa nuo adjektiivit sopivat mainiosti kiipeilyyn, jota tuli viikonloppuna harrastettua kolme kertaa, perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina.
Perjantaina Kiipeilyareenalla kolmen porukassa sporttiliidiä urakalla. Itse en ole aikaisemmin pahemmin 5c:tä hirveästi liidannut, mutta nyt kaikki reitit viimeistä chillailua lukuunottamatta tarjosi tuota tasoa. Ensimmäinen oli vain lopusta hieman negatiivinen, mutta kaksi seuraavaa olivat koko matkalta negatiivisia. Pelkkä 5c ei siis riittänyt, vaan vaikeusfaktoriksi lisättiin vielä hänkki (negatiivinen). Olipa hienoa pistää itsensä ihan äärirajoille etenemisen suhteen. Yllättävän hyvin jaksoi, vaikka tuollaista voimatreeniä ei aikaisemmin seinällä olekaan tullut.
Lauantaina kavuttiin Kakarsbergetillä Adventure Partnersien järjestämillä Kiipeilysessareilla. Mukaan saatiin myös pohjoisen poika Linon. Kovin märkää oli kallio aamusta. Ei oikein otteet pitäneet ja kun muutenkin reitit ovat nippa nappa omien kykyjen yläpäästä, niin helppoja nousuja ei ollut ollenkaan. Yksi 5c liidi, yksi 5a liidi, yksi 5c yläköysi ja yksi 6a yläköysi. Edellisen päivän setit tuntuivat hartioissa, mutta eipä haitannut, suurin puute oli kuitenkin päässä. :)
Lauantai-illan ratoksi koin suurta urheilunjuhlaa Olympiastadionilla. Olin talkoohommissa Helsinki City Marathonin järjestysjoukoissa ja vahdin miesten VIP-pukkaria. Minusta ei kyllä ole ikinä noin pitkän matkan juoksijaksi. Onneksi ei tarvitsekaan. Respect kuitenkin niille, jotka sen ovat juosseet. Olihan se hieno katsoa vaikka Leena Puotiniemen maaliintuloa. Hän oli todella hyväkuntoinen ja iloinen hyvästä ajasta ja paikallisista kannustajista. :) Vahtimisen lomassa sai muuten hyvin venyteltyä isoimpia jumeja.
Sunnuntaina taas sisälle, koska vesisade piti kalliot märkinä. kahden edellisen päivän tiukkojen reittien kangistuttamat hartiat eivät suuria elämyksiä aluksi antaneet. En päässyt 5c:tä ylös edes yläköydellä kerralla. Aika paljon piti levätä matkalla. Jälkikäteen Sami sanoi, että se reitti oli kaikista vaikein, vaikka hän kapusi myös 6a:ta ja 6b:tä. Vaikean lämmitelyn jälkeen kädet olivat aika puhki, vaikka ei reitin juurella niin tuntunutkaan. Seuraavan 5c:n menin Samin jatkoja avaten, nopeudella yksi jatko auki, putoaminen kaksi jatkoa alaspäin. Loppu sujui paremmin, ehkä otteet olivat parempia tai sitten vanha lämpeni hitaasti. :) Päivän loput reitit menivätkin sitten ihan kohtuullisesti yhtä ärsyttävää tippumista lukuunottamatta. Ylläköydellä kaikki ja sarja oli 5b, 5b, 5a.
Päivän päätteeksi tiesi kyllä tavoitelleensa nopeammin, korkeammalle ja voimakkaammin koko viikonlopun ajan. Onhan se huippua, kun lihakset tuntuvat, silloinhan mulla täytyy ollakin sellaisia. /N
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti