Viime kaudesta viisastuneena rekrytointi tälle kaudelle kävi kuumana jo kesällä. Vanhat ”pelaajasopimukset” yritettiin pitää ja uusiakin hankkia. Minkit osoittautuivat nimittäin erittäin sikiäväksi porukaksi – viime kauden pelaajista neljä kasvattivat omien ruokakuntiensa päälukua eivätkä luonnollisesti pystyneet koko kautta parketilla hyppimään. Syksyllä pelaajarosteri ei näyttänyt vielä aivan huikealta varsinkin, kun pari joukkueen kantavaa voimaa menetettiin muille verkoille. Onneksi mammalomalaiset tulivat laajalla rintamalla takaisin kehiin.
Minkkien kone käynnistyi syksyllä hieman hitaasti. Treenimäärällä ei tälläkään kaudella juhlittu – yksi salivuoro viikossa tarkoitti joko kotipeliä tai vaihtoehtoisesti treenejä. Alkusarjaa tahkottiin joulukuun puoliväliin saakka saldona yhdeksän voittoa ja kolme tappiota.
Ylemmän jatkosarjan koittaessa kolme pelaajaa suuntasi nokkansa ulkomaille ja taas piti hankkia lisää pelaajia. Kauden edetessä ja sanan levitessä Minkkijengin mahtavasta hengestä, saimme kuitenkin houkuteltua pari todellista vahvistusta Team Intologin edustuspaitoihin. Näiden rekrytointien myötä Minkeillä oli kasassa suorastaan timanttinen kokoonpano, kun tosipelit alkoivat.
Onni oli Minkeillä myötä, kun ylemmän jatkosarjan lohkot jaettiin. Pisin pelimatka oli Kisikselle ja sehän sopi meille. Suurin osa joukkueesta on kuitenkin ne omat pelireissunsa kulkeneet jo viime vuosituhannen puolella tai tämän vuosituhannen alussa. Joukkue jatkoi jatkosarjassa siitä, mihin alkusarjassa jäätiin. Voittoja otettiin toisensa perään ja nälkä kasvoi syödessä. Saatiin me kai johonkin väliin pidettyä oikein parit treenitkin. Kiitos vaan Kaipe! Kymmenestä jatkosarjan ottelusta otettiin kahdeksan voittoa. Pari tilastotappiota sallittakoon meillekin.
Maaliskuun puolivälin tienoilla liitto oli lähettänyt joukkueille toiveen, että ainoastaan ne joukkueet pelaisivat jatkopelejä, joilla on oikeasti aikomus nousta. Tässähän on hyvä todeta, että minä en koskaan saanut sitä viestiä, koska liitossa oli unohdettu päivittää muuttunut sähköpostiosoitteeni. Tuskinpa me kuitenkaan olisimme jättäneet loppupelejä pelaamatta, vaikka sähköposti olisikin tullut oikeaan osoitteeseen.
Puolivälierävastustajaa ehdittiin spekuloida useaan otteeseen ennen vastustajan selviämistä. Tällä kertaa arpa heitti Minkit retkelle Raisioon. Fiilis oli porukalla hyvä ja olihan se mukava päästä pelaamaan uutta jengiä vastaan. Täytyy sanoa, että tällä kertaa Raision nuoret tytöt tulivat kyllä pahasti Minkkien raatelemiksi sekä kotonaan että vieraissa. Vastustajan esitys oli kaikin tavoin hampaaton kummallakin kerralla, kun taas Minkeillä oli kynnet entistäkin terävämpinä. Lopputulos oli Minkeille 3-0 kummassakin pelissä.
Missään kauden vaiheessa emme olleet ennakoineet, että pelit jatkuisivat vieläkin. Ilmeisesti allekirjoittanut ei osaa vieläkään tulkita kalenterikuukausia oikein. Salivuorosta ehdittiin jo kertaalleen luopua, mutta onneksi Lumossa oli vielä tilaa, kun jatkopelien päivämäärät selvisivät. Muussa tapauksessa en tiedä, missä olisimme pelanneet nämä kaksi välieräpeliä.
Nyt ovat tosipelit sitten ovella. Viimeisen viikon aikana on treenattu moninkertaisesti normaaliviikkoon verrattuna, mikä siis tarkoittaa meidän osalta huimaa kahta kertaa. Kaikki voitava on siis tehty. Tänään on pelipäivä ja Minkit ovat toivottavasti elämänsä iskussa. Fiilikset ovat ainakin katossa.
Allekirjoittanut kiittää tässä vaiheessa Minkkien sponsoreita Intologia sekä Big Time Baria sekä luonnollisesti loistavaa Minkkijengiä. Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue!!!
Kesää odotellessa, Minkki P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti