Torstai-illan keli oli sen verran houkutteleva, että päädyin Granin yu-kentälle. Piiitkän verryttely jälkeen oli ohjelmassa rentoja vetoja nurtsilla, loikkia ja aitakoordinaatiota. Korkeuttakin olisin hypännyt, mutta paikka oli varattu.
Olkapää ei oikein tykännyt loikkien tärskyistä, joten loikkimisen osalta pitää ottaa iisimmin ainakin pari viikkoa.
Lauantaina salille hikoilemaan. Pääosissa kuntopyörä ja naisten lehdet. Yritin myös vähän jumppailla hartiaseutua, mutta oikea puoli ei ollut kovin vastaanottavalla päällä. Ensi viikolla uusi yritys.
Sunnuntaina oli vuorossa golfia kokeillen. Tämä tarkoitti 7 reiän pelaamista Masterissa, minkä jälkeen olikin kiire katsomaan biitsin finaaleja Rautatientorille.
Peli ei olkapäähän juuri sattunut, joten nyt pitää täyttää loppukuun kalenteri golfkierroksilla. Lasketaanko useamman tunnin katsomossa huutaminen ja taputtaminen urheiluksi? Ainakin siinä tuli hiki. Onneksi vesitarjoilu pelasi - kiitos Noran!
13. elokuuta 2012
9. elokuuta 2012
Iisiä
Koska viime aikoina lähinnä jalat ovat saaneet treeneissä kyytiä, niin keskiviikkona oli pienen huollon aika. Hieronta oli sovittu Wieruhierojille, kuten tavallista. Vajaan tunnin setissä yritettiin saada lisää verenkiertoa oikeaan lapaan, takareisien jumia auki ja etureisiä/lonkankoukistajia venytettyä. Aikataulu oli tiukka, mutta hyvin siitä suoriuduttiin. Lonkankoukistajat tuntuivat kaipaavan eniten venytystä.
Myöhemmin oli vielä vuorossa pieni testi rangella. Golfia ei ole myöskään tullut pelattua loukkaantumisen jälkeen ja nytkin lyöminen oli aluksi todella varovaista tunnustelua. Hyvin se ajuri kuitenkin pysyi kädessä, eikä olkapäähän isommin sattunut. Tästä on hyvä jatkaa.
Myöhemmin oli vielä vuorossa pieni testi rangella. Golfia ei ole myöskään tullut pelattua loukkaantumisen jälkeen ja nytkin lyöminen oli aluksi todella varovaista tunnustelua. Hyvin se ajuri kuitenkin pysyi kädessä, eikä olkapäähän isommin sattunut. Tästä on hyvä jatkaa.
Lentopalloa ja valmennusta
Olympialaisissa pelataan huimia taisteluita kullankiilto silmissä. Naiset pelaavat välieränsä torstaina ja miehet perjantaina. Välieräjoukkueissa on käsittämätön määrä taitoa, intohimoa, ulottuvuutta, nopeutta, tarkkuutta, peliälyä, pituutta, ponnistusvoimaa, taktiikkaa jne... Pelkästään katsomalla näitä otteluita oppii itse todella paljon. Tietenkin pitää myös osata katsoa. Ei riitä, että on silmät auki ja näet kumpi voittaa, vaan on myös ajateltava. On kuviteltava itsensä samaan tilanteeseen, nähtävä miten pallottomat pelaajat liikkuvat, katsottava miten joukkue kokonaisuudessaan sijoittuu kentälle ja vielä hidastuksissa kiinnitettävä huomio yksityiskohtiin, käsien ja jalkojen asentoon, liikkeen suuntaan, yksittäisiin pallokoskektuksiin.
Toistot on se tapa, jolla jokaisen yksityiskohdan saa treenattua sujuvaksi, automaattiseksi ja virheettömäksi. Toinen tapa tulla paremmaksi on treenaaminen kovempaa kuin pelitilanteessa tarvitsee. Jos et koskaan yritä vaikka hakea palloa 10 metrin päästä, tuskin saat sitä haettua tositilanteessa viidenkään metrin päästä.
Lisäksi pitää olla puitteet kunnossa, eli jokaisen pelaajan kropan. Kropan on oltava vahva, että jaksat treenata, saati sitten tehdä niitä äärimmäisiä suorituksia peleissä. Taitojen ja fysiikan tasapainoinen kombinaatio antaa pelaajalle myös kolmannen ulottovuuden, nimittäin pään. Jos ei tarvitse keskittyä jokaiseen yksittäiseen suoritukseen ja kunto kestää, niin pystyt hyödyntämään paremmin myös peliälyäsi ja henkistä vahvuuttasi sekä intohimoa.
Näillä ajatuksilla ja kokemuksilla haluan valmentaa nykyistä joukkuettani. Sen ei ole väliä, onko joukkue millä sarjatasolla, mutta toistolla ja yrittämisellä saa aina parannettua omaa tasoaan. Pelaajalla pitää tietenkin olla myös halu ammentaa valmentajansa sanoista, teoista ja esimerkistä. Ei yksin riitä, että minä seison kukkona tunkiolla ja komennan.
Keskiviikkona treenattiin puolustusta. Puolustus vaatii myös hyökkäyksen, joten treenasimme myös pallonlyömistä, tässä vaiheessa ihan jalat maassa. En osaa sanoa kuinka monta kosketusta jokaiselle tuli, mutta uskon että satoja. Samalla mentiin myös fyysisesti korkealla tasolla. Väsyneenä, ei jaksa ajatella, ei jaksa liikkua, joten taitotason pitää olla niin hyvä, että pallo menee automaattisesti oikeaan paikkaan. Nämä treenit tuottavat vielä kaudella hedelmää. Tiedän sen jo nyt! :)
Ps. Oma treeni oli lähinnä fysiikkapuolella, mutta tuli siihen mukaan muutama pallokosketuskin. /N
Toistot on se tapa, jolla jokaisen yksityiskohdan saa treenattua sujuvaksi, automaattiseksi ja virheettömäksi. Toinen tapa tulla paremmaksi on treenaaminen kovempaa kuin pelitilanteessa tarvitsee. Jos et koskaan yritä vaikka hakea palloa 10 metrin päästä, tuskin saat sitä haettua tositilanteessa viidenkään metrin päästä.
Lisäksi pitää olla puitteet kunnossa, eli jokaisen pelaajan kropan. Kropan on oltava vahva, että jaksat treenata, saati sitten tehdä niitä äärimmäisiä suorituksia peleissä. Taitojen ja fysiikan tasapainoinen kombinaatio antaa pelaajalle myös kolmannen ulottovuuden, nimittäin pään. Jos ei tarvitse keskittyä jokaiseen yksittäiseen suoritukseen ja kunto kestää, niin pystyt hyödyntämään paremmin myös peliälyäsi ja henkistä vahvuuttasi sekä intohimoa.
Näillä ajatuksilla ja kokemuksilla haluan valmentaa nykyistä joukkuettani. Sen ei ole väliä, onko joukkue millä sarjatasolla, mutta toistolla ja yrittämisellä saa aina parannettua omaa tasoaan. Pelaajalla pitää tietenkin olla myös halu ammentaa valmentajansa sanoista, teoista ja esimerkistä. Ei yksin riitä, että minä seison kukkona tunkiolla ja komennan.
Keskiviikkona treenattiin puolustusta. Puolustus vaatii myös hyökkäyksen, joten treenasimme myös pallonlyömistä, tässä vaiheessa ihan jalat maassa. En osaa sanoa kuinka monta kosketusta jokaiselle tuli, mutta uskon että satoja. Samalla mentiin myös fyysisesti korkealla tasolla. Väsyneenä, ei jaksa ajatella, ei jaksa liikkua, joten taitotason pitää olla niin hyvä, että pallo menee automaattisesti oikeaan paikkaan. Nämä treenit tuottavat vielä kaudella hedelmää. Tiedän sen jo nyt! :)
Ps. Oma treeni oli lähinnä fysiikkapuolella, mutta tuli siihen mukaan muutama pallokosketuskin. /N
8. elokuuta 2012
Kisafiilistä urheilukentällä
Tiistai-iltana vedin taas treeniä säbäjengille Granin urheilukentällä. Jengi tuntui olevan aika innoissaan kesätauon jälkeen ja ilmeisen fiiliksissä olympialaisista.
Aloitettiin treeni normikoordinaatioilla, mistä jatkettiin aitakoordiksiin (2x5x6 aitaa). Mukana oli monta innokasta kokeilijaa, joten seuraavaksi otettiin vielä lisää aitakoordinaatioita ja muutama tipsi, minkä jälkeen halukkaan saivat kokeilla aitajuoksua. Kaunistahan se ei ollut, mutta uskalluksesta propsit tytöille. Pari aitaa oli maksimi, mitä laitettiin peräkkäin.
Sprinttejä otettiin lähinnä torstain testit mielessä. Allekirjoittanut näytti mallia lähtöasentojen ottamisessa, mutta jätin juoksemiset tytöille. Sokerina pohjalla otettiin muutama 'oikea' lähtö. Ei varastamisia. :)
Juoksujen jälkeen otettiin kevyitä loikkia (tasahyppyjä ja 5-loikkaa) hiekkakasaan. Lopullisen bonus oli pieni pituushyppykisa loppuun askelmerkkijuoksujen kera. Itse tein loikat ja hyppäsin pituutta pari kertaa. Loppuun pari kierrosta hölkkää ja venyttelyt.
Aloitettiin treeni normikoordinaatioilla, mistä jatkettiin aitakoordiksiin (2x5x6 aitaa). Mukana oli monta innokasta kokeilijaa, joten seuraavaksi otettiin vielä lisää aitakoordinaatioita ja muutama tipsi, minkä jälkeen halukkaan saivat kokeilla aitajuoksua. Kaunistahan se ei ollut, mutta uskalluksesta propsit tytöille. Pari aitaa oli maksimi, mitä laitettiin peräkkäin.
Sprinttejä otettiin lähinnä torstain testit mielessä. Allekirjoittanut näytti mallia lähtöasentojen ottamisessa, mutta jätin juoksemiset tytöille. Sokerina pohjalla otettiin muutama 'oikea' lähtö. Ei varastamisia. :)
Juoksujen jälkeen otettiin kevyitä loikkia (tasahyppyjä ja 5-loikkaa) hiekkakasaan. Lopullisen bonus oli pieni pituushyppykisa loppuun askelmerkkijuoksujen kera. Itse tein loikat ja hyppäsin pituutta pari kertaa. Loppuun pari kierrosta hölkkää ja venyttelyt.
Sisällä
En muista milloin viimeksi olen treenannut lentopalloa jo elokuussa. Biitsi on vienyt kesätreeneistä voiton useampana vuotena. Ehkä tämä tarkoittaa, että ollaan astetta totisemmin liikkeellä, kun jo nyt on saanut raahattua itsensä sisälle halliin, laitettua sukat jalkaan ja vielä solmittua kengönnauhatkin. Polvisuojia ei vielä maanantaina ollut, koska toimin lähinnä valmentajana.
Tytöt veti hyvi, hieman on vielä hienosäätöä tekniikoissa, mutta hyvällä asenteella olivat. Itse tein kaikki fysiikat mukana, jotten jää jalkoihin sitten kun on tarvetta lajitreeneissä. ;)
Sisälle menin myös kiipeilemään. Ja hei, ihan yksikseni, varmaan ekaa kertaa elämässäni. Paikkana Boulderkeskus Konala. Tunnin verran vedin melkein ilman taukoja. Välillä piti kyllä puhelimesta selvitellä suomalaisten tuloksia olympialaisissa, mutta kokonaisuudessaan hyvinkin tehokas setti. Helpot meni tosi helposti niin ylös kuin alas, vaikeammissa, ei pää toiminut, joten menivät vähän liian vaikeiksi. Kivaa oli ja jo haluttais uudestaankin ratkomaan noita muutamia projekteiksi jääneitä.
Tämä viikko on siis lähtenyt mukavasti käyntiin liikunnallisesti ja jatkukoon sellaisena. Tykkään! /N
Tytöt veti hyvi, hieman on vielä hienosäätöä tekniikoissa, mutta hyvällä asenteella olivat. Itse tein kaikki fysiikat mukana, jotten jää jalkoihin sitten kun on tarvetta lajitreeneissä. ;)
Sisälle menin myös kiipeilemään. Ja hei, ihan yksikseni, varmaan ekaa kertaa elämässäni. Paikkana Boulderkeskus Konala. Tunnin verran vedin melkein ilman taukoja. Välillä piti kyllä puhelimesta selvitellä suomalaisten tuloksia olympialaisissa, mutta kokonaisuudessaan hyvinkin tehokas setti. Helpot meni tosi helposti niin ylös kuin alas, vaikeammissa, ei pää toiminut, joten menivät vähän liian vaikeiksi. Kivaa oli ja jo haluttais uudestaankin ratkomaan noita muutamia projekteiksi jääneitä.
Tämä viikko on siis lähtenyt mukavasti käyntiin liikunnallisesti ja jatkukoon sellaisena. Tykkään! /N
7. elokuuta 2012
Isoja puutteita hapenottokyvyssä
Eilen lähdettiin ottamaan mittaa Granin laskettelurinteestä. Into lannistui kuitenkin nopeasti, koska ylös ei mennyt ainoakaan selvää polkua. Lähdettiin tarpomaan yhtä uraa kohti huippua, missä lopputulos oli kymmeniä nokkosenpistoja ja ohdakkeiden piikkejä. Parhaimmillaan kasvillisuutta oli kaulaan asti. Ei puhettakaan, että siinä oltaisiin juostu.
Ylhäällä piti ottaa uusi lähestymistapa, joten etsittiin rinteen ulkopuolelta polkuja, joita pääsi ylös ja alas. Käveltiin niitä muutama kerta, koska juosta ei uskaltanut. Lopulta löydettiin rinteen vierestä hiekkatie, mitä päästiin ihan juoksemaankin.
Kuuden kerran jälkeen syke oli katossa ja hengitys katkonaista. Siinä vaiheessa oli myös hyvä tajuta, että rinteessä kasvoi ihan pirusti pujoa, jolle olen myös allerginen. Pari juoksua vielä kiellon päälle ja hengitys hyperventilaation kynnykselle. Jalat olisivat jaksaneet, mutta ilman happea se on vähän hankalaa. Siihen oli aika lopettaa tunnin setti.
Ylhäällä piti ottaa uusi lähestymistapa, joten etsittiin rinteen ulkopuolelta polkuja, joita pääsi ylös ja alas. Käveltiin niitä muutama kerta, koska juosta ei uskaltanut. Lopulta löydettiin rinteen vierestä hiekkatie, mitä päästiin ihan juoksemaankin.
Kuuden kerran jälkeen syke oli katossa ja hengitys katkonaista. Siinä vaiheessa oli myös hyvä tajuta, että rinteessä kasvoi ihan pirusti pujoa, jolle olen myös allerginen. Pari juoksua vielä kiellon päälle ja hengitys hyperventilaation kynnykselle. Jalat olisivat jaksaneet, mutta ilman happea se on vähän hankalaa. Siihen oli aika lopettaa tunnin setti.
6. elokuuta 2012
Hidasta
Sporttien päivittäminen tänne nimittäin. No, onhan tuo liikuntakin ollut melko hidasta. Tässä kahden viikon aikana ei ole keleistä ja vapaa-ajasta huolimatta sportata liiaksi. Muutama kerta kiipeilyä, kävelyä ja bonuksena tennistä. Ei niistä sen enempää. Koitetaan olla aktiivisempi, niin muistaakin mitä on tehnyt. /N
Punttia ja tennistä loppuviikko
Tiistaina kuntopyörä sai kyytiä Elixiassa ja päälle taas tutusti jalkapuntti. Vapaiden painojen kätö ei edelleenkään luonnistu, koska en pysty olkapään takia pitämään tankoa olkapäillä. Onneksi noita välineitä riitti muutenkin. Kokeilin myös kevyttä käsijumppaa, eikä se tuntunut lainkaan pahalta.
Keskiviikkona käytiin treenaamassa vasuri kuntoon tenniksessä perjantain turnausta varten. Yllättävän hyvin se sujui. Ilmeisesti vasemmalla puolellakin on jonkinlaista koordinaatiota. Illalla vielä Laaksolahteen filarilla ja takaisin ja päivä oli pulkassa. Kieltämättä nyt myös ymmärrän, miksi maantieajoon tarkoitetut pyörät eivät ole täysjousitettuja maastofillareita... Onneksi kunto on pirun kova. ;)
Perjantaina pelattiin sitten kuusi 25 minuutin nelinpeliä Taiviksella. Mä olin lähinnä statisti, kun pelipari hoiteli matsit himaan. Kyseessä oli sekaneluri, joten kyllä mä otin naisten syötöt vastaan, mutta ei ne järin suuresti lopputulemaan vaikuttaneet. Pirun kivaa oli joka tapauksessa ja yllätys oli suuri, miten paljon pelit tntuivat erityisesti alaselässä. Kai siellä kentällä tuli jotain sitten tehtyä.
Keskiviikkona käytiin treenaamassa vasuri kuntoon tenniksessä perjantain turnausta varten. Yllättävän hyvin se sujui. Ilmeisesti vasemmalla puolellakin on jonkinlaista koordinaatiota. Illalla vielä Laaksolahteen filarilla ja takaisin ja päivä oli pulkassa. Kieltämättä nyt myös ymmärrän, miksi maantieajoon tarkoitetut pyörät eivät ole täysjousitettuja maastofillareita... Onneksi kunto on pirun kova. ;)
Perjantaina pelattiin sitten kuusi 25 minuutin nelinpeliä Taiviksella. Mä olin lähinnä statisti, kun pelipari hoiteli matsit himaan. Kyseessä oli sekaneluri, joten kyllä mä otin naisten syötöt vastaan, mutta ei ne järin suuresti lopputulemaan vaikuttaneet. Pirun kivaa oli joka tapauksessa ja yllätys oli suuri, miten paljon pelit tntuivat erityisesti alaselässä. Kai siellä kentällä tuli jotain sitten tehtyä.
Metsäreiteillä maanantaina
En osaa sanoa, oliko Minna Kauppi innoittaja vai oliko kyseessä ennemminkin kokeilunhalu, kun päätettiin lähteä testaamaan kiintorastit Granin metsiin. Yllättävän kivuttomasti suunnistus sujui, vaikka polut välillä katosivatkin. Haettiin puolet rasteista (9) näin ekalla kerralla ja jätettiin loput seuraavaan koitokseen.
Täytyy todeta, että suunnistus päihittää peruslenkkeilyn anytime. Ja ehkä muistan varustautua vahingoista viisastuneena ensinkerralla myös Offilla.
Täytyy todeta, että suunnistus päihittää peruslenkkeilyn anytime. Ja ehkä muistan varustautua vahingoista viisastuneena ensinkerralla myös Offilla.
Päivien viemää
Loman viimeinen viikko 22.-26.7. tuli oltua Vierumäellä. Muutamaan päivään mahtui kovaa jalkapunttia, vasuritennistä, aitakoordinaatioita, kävelylenkkiä sekä hierontaa.
Todellisena sokerina pohjalla olikin sitten torstain "supertreeninä" 200 metin vetoja. Edellisesä kerrasta taisikin olla vain kolme vuotta, joten tuo 2x3x200m otti yllättävän koville.
Todellisena sokerina pohjalla olikin sitten torstain "supertreeninä" 200 metin vetoja. Edellisesä kerrasta taisikin olla vain kolme vuotta, joten tuo 2x3x200m otti yllättävän koville.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
