Biitsillä on tullut vietettyä kesällä useampi tunti, mutta ei itse pelaten, vain valmentaen. Hieman jännitti lähteä suoraan turnaukseen, mutta kaipa tuota lajia on tullut mäiskittyä sen verran monta vuotta (n.20v), että takaraivossa pitäisi olla jotain tallessa. Turnaus oli mallia seka, eli mies-nais-pareilla. Järjestäjänä toimi HBV ja pelipaikkana Hietaniemen Uimaranta, eli Hietsu. Verkko oli viritety korkeuteen 235cm, joka miesten (243cm) ja naisten (224cm) korkeuden väliltä. Toi etua selkeästi miehille, kun naisiakin sai torjua. ;)
Peliparini oli turnauksen järjestäjä, joten kaavio oli hyvä ja pelikenttä paras. :) Lämmittelyn hoidin potkimalla scooterillani Mankkaalta Tapiolaan (5km) ja juoksemalla sekä jumppailemalla rannalla. Olin suurin piirtein ainoa, joka lämmitteli, mutta taisin olla myös turnauksen vanhin osallistuja ja takana vähiten pallokosketuksia tältä kesältä. :D
Alkulohkosta voitto ja suoraan puolivälieriin. Puolivälierässä injury toisessa erässä ja koko nainen ihan sekaisin. Törmäsin palloa hakiessa verkkotolpan kiristysnaruun oikean olkapään takapuolella ja putosin siihen paikkaan. Pallo tietenkin nousi, mutten pystynyt jatkamaan. Erikoisen laaja vaikutusalue tuollaisella kolhulla, huimaus, tunnottomuus käsissä, pääkipu ja jalkojen hermotus ihan sekaisin. Medical Timeout (5min) ja hieman pidennetty erätauko 2. ja 3. erän välillä helpotti. Kolmas erä plakkariin ja välieriin.
Välierissä ei tsäänssejä ja pronssipeliin. Käsi toimi yllättävän hyvin ja pronssihan sieltä napsahti. Finaalissa meidät voittaneen parin naisedustaja joutui lähtemään toisen erän jälkeen ja minulle avautui korvaajan paikka ratkaisuerään. Voitto siitäkin, joten olikohan kokonaissijoitus nyt sitten kakkonen. ;)
Tykkään pelata miesten kanssa, koska silloin pitää tehdä teknisesti puhtaita suorituksia. Nopeammin liikkuvaa palloa on myös helpompi ja selkeämpi nostaa ja puolustaa. Onhan 235cm ammattilaisenakin pelaaville miehille aivan liian matala verkko, mutta onneksi heillä oli yleensä järkeä päässä. Tällä kertaa kukaan ei nimittäin vetänyt päin pläsiä ja syöttöjä tuli miehillekin. :)
Sitten siihen toiseen avattuun kisakauteen, eli golfiin. Kiipeilyiltä ei vain ole ehtinyt käydä nurmella. Golf on erittäin paljon aikaa vievä laji ja se vaatisi paljon treeniä, jos sitä ihan oikeasti haluaisi osata. Itse haluaisin kyllä, ja vaadin usein itseltäni liikoja treenimäärään nähden,. Tänä vuonna kiipeilyn kehittäminen on kuitenkin vienyt voiton, joten golfkisaankin pystyi lähteä ilman odotuksia.
Golf-kausi aloitettiin Kurk Golfissa Evitskogissa Kirkkonummella, ei aikaisempia kokemuksia kentästä. Aamu oli sateinen ja se toi mukanaa kisaan myös useamman 'no shown', minun lähdössä oli minun lisäkseni vain yksi. Mutta sitäkin parempi yksi, työn puolesta asiakkaani, mutta muuten oppiäitini, joksi häntä koko ajan kentällä nimitin. :) Siis lentopallovalmentajani lukiosta ja nuorten maajoukkueesta, sekä esimerkki myös monella muulla elämän saralla. Oppiäitini nimittäin liikkuu aivan älyttömästi ja hän ehtii moneen paikkaan vaikuttamaan. :)
Sateen saattelemana peli alkoi aika heikosti. Pitkät ja kapeat väylät ja tuntuman puute näkyivät. Avaukset toimi ihmeen hyvin koko ajan, mutta lähestymislyönneissä oli parantamisen varaa. Lihaskontrolli ja kunto on kuitenkin parantuneet siihen malliin, että jaksoin pitää asentoa paremmin koko 18 väylän ajan ja väsymys ei iskenyt. 'Beat the Pro'-väylällä (meidän 2. viimeinen) sain palautetta Roope Kakolta, että lyönnissä oli vihaa mukana. ;) Ja olimme kuulemma oppiäitini kanssa hyvin urheilullisia. :D Kaksi paria ja 28 bogeypistettä ei ole ollenkaan huono suoritus tämän tasoiselta pelaajalta avauskierrokselle. Ehkä sitä voi toisenkin kierroksen heittää, ei golfkaan hullumpi laji ole. ;)
Kolmatta mainittua kisakautta lähdetään käynnistämään vähän harkitummin, eli treenaamalla. Puolitoista kuukautta on aikaa hioa kuviot kuntoon ja joukkue yhtenäiseksi ennen varsinaisia otteluita. Eihän tuo nyt sitten loppuviimein ole kovin pitkä aika... Itse treenaan ainakin elokuun 1-sarjajoukkueen mukana ja valmennan 2-sarjajoukkuetta, näin maanantainakin, 1,5h+1,5h. Tässä vaiheessa kautta tehdään paljon tekniikkaa ja fysiikka ja niistä maanantainkin treenit olivat tehty.
Mitä muuta, no vaikka sitä, että leuanvedoissa mennään treenissä nro 10: 4-4-3-2 ja rankkaa on. Ja perjantaina otettu yläkropan hieronta meni täysin harakoille, kun törmäsin tuohon naruun, sama jumi tuli takaisin kuin iskusta, no iskuhan se olikin. /Nora
 |
| Mustelmat tulivat vasta seuraavana päivänä... |
Välierissä ei tsäänssejä ja pronssipeliin. Käsi toimi yllättävän hyvin ja pronssihan sieltä napsahti. Finaalissa meidät voittaneen parin naisedustaja joutui lähtemään toisen erän jälkeen ja minulle avautui korvaajan paikka ratkaisuerään. Voitto siitäkin, joten olikohan kokonaissijoitus nyt sitten kakkonen. ;)
 |
| Keli oli Hietsussa pilvinen, mutta ihan ok. Vihollinen on muuten tämän verkon toisen pään oikean puoleinen naru. |
Tykkään pelata miesten kanssa, koska silloin pitää tehdä teknisesti puhtaita suorituksia. Nopeammin liikkuvaa palloa on myös helpompi ja selkeämpi nostaa ja puolustaa. Onhan 235cm ammattilaisenakin pelaaville miehille aivan liian matala verkko, mutta onneksi heillä oli yleensä järkeä päässä. Tällä kertaa kukaan ei nimittäin vetänyt päin pläsiä ja syöttöjä tuli miehillekin. :)
Sitten siihen toiseen avattuun kisakauteen, eli golfiin. Kiipeilyiltä ei vain ole ehtinyt käydä nurmella. Golf on erittäin paljon aikaa vievä laji ja se vaatisi paljon treeniä, jos sitä ihan oikeasti haluaisi osata. Itse haluaisin kyllä, ja vaadin usein itseltäni liikoja treenimäärään nähden,. Tänä vuonna kiipeilyn kehittäminen on kuitenkin vienyt voiton, joten golfkisaankin pystyi lähteä ilman odotuksia.
Golf-kausi aloitettiin Kurk Golfissa Evitskogissa Kirkkonummella, ei aikaisempia kokemuksia kentästä. Aamu oli sateinen ja se toi mukanaa kisaan myös useamman 'no shown', minun lähdössä oli minun lisäkseni vain yksi. Mutta sitäkin parempi yksi, työn puolesta asiakkaani, mutta muuten oppiäitini, joksi häntä koko ajan kentällä nimitin. :) Siis lentopallovalmentajani lukiosta ja nuorten maajoukkueesta, sekä esimerkki myös monella muulla elämän saralla. Oppiäitini nimittäin liikkuu aivan älyttömästi ja hän ehtii moneen paikkaan vaikuttamaan. :)
Sateen saattelemana peli alkoi aika heikosti. Pitkät ja kapeat väylät ja tuntuman puute näkyivät. Avaukset toimi ihmeen hyvin koko ajan, mutta lähestymislyönneissä oli parantamisen varaa. Lihaskontrolli ja kunto on kuitenkin parantuneet siihen malliin, että jaksoin pitää asentoa paremmin koko 18 väylän ajan ja väsymys ei iskenyt. 'Beat the Pro'-väylällä (meidän 2. viimeinen) sain palautetta Roope Kakolta, että lyönnissä oli vihaa mukana. ;) Ja olimme kuulemma oppiäitini kanssa hyvin urheilullisia. :D Kaksi paria ja 28 bogeypistettä ei ole ollenkaan huono suoritus tämän tasoiselta pelaajalta avauskierrokselle. Ehkä sitä voi toisenkin kierroksen heittää, ei golfkaan hullumpi laji ole. ;)
Kolmatta mainittua kisakautta lähdetään käynnistämään vähän harkitummin, eli treenaamalla. Puolitoista kuukautta on aikaa hioa kuviot kuntoon ja joukkue yhtenäiseksi ennen varsinaisia otteluita. Eihän tuo nyt sitten loppuviimein ole kovin pitkä aika... Itse treenaan ainakin elokuun 1-sarjajoukkueen mukana ja valmennan 2-sarjajoukkuetta, näin maanantainakin, 1,5h+1,5h. Tässä vaiheessa kautta tehdään paljon tekniikkaa ja fysiikka ja niistä maanantainkin treenit olivat tehty.
Mitä muuta, no vaikka sitä, että leuanvedoissa mennään treenissä nro 10: 4-4-3-2 ja rankkaa on. Ja perjantaina otettu yläkropan hieronta meni täysin harakoille, kun törmäsin tuohon naruun, sama jumi tuli takaisin kuin iskusta, no iskuhan se olikin. /Nora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti