Graniittia

Olipa huippua kiivetä Suomi-kallioilla! Sanoinko mä todella tuon? En olisi uskonut Italian kalkin jälkeen. :D

Paluu graniitille ei ollut ollenkaan niin paha kuin kuvittelin. Helppoa se ei ollut, eikä kevyttä, erilaistakin mutta antoisaa. Viikonlopun jäljiltä varsinkin olkapäät valittavat ja kroppa on naarmuja täynnä. Oli se vaan sen silti arvoista. Kräkkiä, jättifleikkiä, isoja muotoja, listoja, kiteitä ja rosoa, niistä on Suomi-kiipeily tehty. Greidit ei paukkuneet, eikä lähetyksiä tullut lukuisia määriä, mutta eipä niitä lähdetty hakemaankaan.

Onnistuneen kiipeilyviikonlopun salat ovat hyvä keli, upeat kalliot, ei kiirettä, ei ennakko-odotuksia ja loistava seura. Näitä kaikkia oli tarjolla, joten ei muuta kuin nauttimaan.

Lauantaina Haukkakallio Loviisan kupeessa tarjosi palkitsevaa projektointia ja pari onsight-liidiä. Sami liidasi köyden 100 Salamaa (6a)-reitille, mä kakkostelin ja sitten projektoitiin. Italiassa ei oltu totuttu noin fyysisiin reitteihin, joissa pitää käännellä paljon kroppaa, tehdä isoja muuveja ja luottaa jaloilla kitkaan. Kolmannella nousulla sain yhtä roikkumista vaille valmiiksi puhtaan nousun yliksessä (muttei ihan ilman puukosketusta). Samilla meni neljäs ylös puhtaasti, jopa ilman hipaisuakaan puuhun. En vain jaksanut enää siinä vaiheessa puristaa, ja en jaksanut enää neljättä yrittää. Ensi kerralla! :)

Sata Salamaa alkaa puun oikealta puolelta ja kolon kohdalta siirrytään puun vasemmalle puolelle.

Vaikka salamoinnin jälkeen olinkin aivan puhki, niin oli kova halu liidata vieressä nököttävät vitoset Kanjonissa. Ensin Kotkan Ruusu (5+/5C) ja sitten Moon Bridge (5+/5C). Onneksi tuossa järjestyksessä, koska muuten Kotkan Ruusu olisi saattanut jäädä yrittämättä. Moon Bridge oli todella fyysinen reitti jostain syystä. ensin jammailua 50 cm raossa, sen jälkeen halkeamaa ja lopussa kurottelua kivien yli. Ehkä enemmän henkistä raskautta kuin fyysistä, vaikka sai siinä punnertaakin, jopa mantteloida.

Kiipeilyjen jälkeen lähilammikkoon (Särkjärvi, ei siis kallion viereinen Pitkäjärvi) putsaamaan pahimmat ruhjeet ja pölyt, sekä aloittamaan palautus.Vesi on nimittäin sen verran kylmää, että lihakset tykkää. Varmaan päälle 20C, mutta tälle vilukissalle ja kuumotetuille lihaksille sopivan vilpoisaa.

Särkjärvi

Uinnin jälkeen nautittiin eväät, kesäkeittoa makkaralla. :) Onni on hyvä termari, joka pitää keiton lämpimänä koko päivän. Muistaretkivälineistä hieman lisää tuonnempana. :)

Namnam! :P

Lauantaille oli myös leuanvetotreeni kalenterissa. Nro 7, 3-3-3-2, tiukkaa oli. Päälle vielä kunnon venyttelyt ja kylmähoidot, erityisesti käsille.

Sunnuntaina autonnokka käännettiin hieman pohjoisemmaksi, eli Reventeenvuorelle. Tosiaan tuolla 27crags.com:ssa ei tietoja ole tarjolla, saati muualla netissä, eli Suomen Kalliokiipeilyreitit 2008 antaa parhaimman tiedon. Paikka on huikea, ihan yllättäen monta kymmentä metriä korkeaa seinää keskellä metsää. Helppo lähestyminen ja paljon parkkitilaa. Suosittelen!

Me menimme suoraan Klassikkoainesta-sektorille, jossa on ehdoton hiljaisuus-käsky. Onneksi paikalla ei ollut muita ja pääsimme sinne, sillä siellä saa olla vain kaksi köysistöä kerrallaan. Valitsimme sporttia, eli paikan vitoset 5b ja 5c (Joskus vielä Yosemiteen). Aika tiukkoja sanoihin, siis fyysisesti. Ihan älyttömän hienot reitit, mutta vaatii kuntoa, jota ei ole. Taas mentiin kräkissä ja fleikin reunassa, roikuttiin listassa ja keikuttiin kitkalla. 5b meni liidaten, 5c kakkostellen pienellä tauolla, en tiedä olisinko uskaltanut liidata.

Sieltä se vuori kurkistaa.

Taas aivan puhki fyysisesti, mutta lisää piti kiivetä. Pulla (6a) kakkosena, vaikka olis varmasti pystynyt liidatakin, onneksi on Sami, joka vie yläköyden, niin minä voin peesailla. :) Halusin vielä kuitenkin liidata ja hamusin 5a-reittiä Urut-sektorilta. Ei mennyt kuten Strömsössä, eli ei noussut kruksista tämä hyllylle, vaan oksalle laulelemaan. Onneksi oli puu reitin vieressä, että pääsin ankkurille. Ensi kertaan jäi se toppaus ja myös kaverin tekemän reitin testaus, eli trädiopettelu.

Kiipeilyjen jälkeen retkiruokailu ja pulahdus Kymijokeen. Palautuminen taas aloitettu kylmennyksellä ja tankkauksella. Vesi oli selkeästi kylmempää kuin edellisenä päivänä. Ihme kyllä kotona jaksoi vielä venytellä ja antaa kylmähoitoa. Onneksi on geelipusseja poikineen, kun kolme paikkaa pitää yhtä aikaa jäädyttää.

Elokuun alku muuten: Biitsitreenien ohjaus to, 1,5h /Nora