Ei ehdi

Nimittäin muuta kuin tehdä töitä ja sporttailla. Mutta en valita, antaa rattaiden pyöriä, kun ei ole kitkaa. Bloggaaminen vain jää vähemmälle...

Laitetaan viime viikkoa kuvien muodossa:

Piikit kiinni muutama vuosi sitten ostettuihin piikkareihin :)

UPI ja VUFIn kisat Leppävaaran Mondolla.

Meilahden Seaside-sektorilla boulderoimassa

Haukankallio Janakkalassa tarjosi pitkiä trädireittejä mielenkiintoisella kivimuodostelmalla

Aurinkoisen päivän jälkeen pölyt pyyhittiin pois saunassa ja järvessä yömyöhällä

Hämeen/Pirkaanmaan keikka päättyi Rämövuorelle River Golfin kupeeseen. 

Mietteitä viime viikosta nro 34:

• Olipa hauska taas yleisurheilla pitkästä aikaa. Tuloksetkin olivat tyydyttävät: 100m 15,5s, kuula 8,32m, pituus 374cm
• On ollut kiva tutustua melkein joka ulkokiipeilykerralla uuteen paikkaan niin bouldereihin kuin köysikallioihin, viime viikolla uusia paikkoja olivat kaikki 4, Pickala, Meilahti, Haukankallio ja Rämövuori
• On ollut kiva huomata, että kehittyy kiipeilyllisesti, vaikka ei ota siitä sen suurempaa stressiä, eli käy vain ulkona kiipeämässä ja menee sen mukaan mikä on fiilis. Oheistreenit purevat ja tekniikka ei unohdu kun kelien salliessa kiipeilykertoja karttuu säännöllisesti
• Kiipeily on erinomaista sporttia ja se kehittää kroppaa tasapainoisesti!! 

Tästä jatketaan taas uuteen viikkoon, joka on alkanut 3 tunnin lentistreeneillä. ;) //Nora

65 017277 Pohjoista leveyttä

Viikko 33 huipentui pohjoiseen. Viikko lähti liikkeelle tehokkaasti, kuten täällä on kerrottu, välillä mentiin pienillä kierroksilla ja lopulta päädyttiin pohjoiseen.

Eli maanantaina golf ja lentis, tiistaina pystyi vain varmistamaan Kiipeilyareenalla huivi kaulassa ja lämpimät vaatteet päällä, kun kroppa kävi vielä kierroksilla edellisestä päivästä. Keskiviikkona ja torstaina leuanvedot #11 ja #12, perjantaina autossa istumista ja sitten alkoi taas tapahtua.

Vietimme Samin kanssa pidennettyä viikonloppua Pohjois-Savon/Kainuun suunnalla hääjuhlissa. Matkalla päädyimme Auhtovaaralle kiipeilemään. Tällä erää pohjoisin paikka, jossa olemme kiipeilleet kalliolla. Hienon näköinen seinämä, joka tarjosi kivasti haasteita, erityisesti märkänä.

Auhtovaaran oikean puolen sektori

Ehdimme testaamaan vain kahta reittiä. Molemmat liidasivat viitosen sportin (Toimintaterapia, 5+), ja sen jälkeen projektoitiin viereistä kuutosta (Mitäpä se hyvejää, 6a(+)). Olipa muuten rankka 6a, menee varmaan jopa plussan puolelle. Kivaa oli ja kyllä se kiipeily on kehittynyt huimasti, viime vuonna ei olisi ollut toivoa varmasti edes Toimintaterapian kanssa.   

Kainuun metsissä oli tarjolla myös marjoja, namnam.

Isoja mutta hieman mauttomia mustikoita

Makeita, mutta ei ihan vielä kypsiä puolukoita.

Kotimatkalla poikkesimme Kuopion uudessa kiipeilykeskuksessa, Voemassa. Paljon kivoja hänkkireittejä, ei ihan suoraviivaisia, joten sitäkin hauskempia. Paria reittiä lukuunottamatta tuli kiivettyä kaikki 6a boulderit. Täytyy sanoa, että toppaamista pitää treenata, varsinkin kun tuli ilmoittauduttua boulderkisoihin. Jotenkin se manttelointi on vaan aika vaikeaa. 

Kaikki tekstit reiteilläkin on savoksi. :)

Tämä viikko lähti käyntiin aamujumpilla. Latasin puhelimeen WUW-appin, jonka kanssa olen jumpannut nyt kaksi kertaa, maanantaina ja tiistaina. Tekee tosi hyvää.

Maanantaina ehdin pitkästä pitkästä aikaa salille ja tein 30 min kevyen lämmittelytreenin, 10min polkemista-venyttelyt-corea. Illan päätteeksi vielä lentistreenien veto ja itsekin siinä samalla muutama pallokosketus, hyppy ja lihaskuntoliike. Illalla vielä leuanvedot #13 (5-4-4-3).

Tiistaina tutustuin taas uuteen kiipeilypaikkaan, Pickalaan. Sami kävi pari viikkoa sitten katsomassa, kun tuttumme puuhasi sinne reittejä ja kävimme testaamassa niitä. Valitettavasti aika riitti vain yhteen nousuun. Sami träditti erittäin märän 'Portaat vintille' (5)-reitin ja minä putsasin kakkosena perässä. Molemmilla meni ihan superhyvin liukkaudesta huolimatta. Muut reitit olivat sen verran haastavia, että niitä ei lähdetty kokeilemaan. Ensi kerralla sitten, kun löydämme ankkurit, niin voimme virittää yläköyden.   

Kotimatkalla taivas antoi parastaan. Tämä kuva kertoo vain alkusävelet sille, mitä tuleman piti./Nora

"Aurinko laskee selkäsi taa..."

Kiipeilyjuttuja Italiasta In English

Tuli Italian reissusta kirjoitettua pari juttua myös englanninkieliseen kiipeilyblogiin, jota yksi kaveri pitää.
Siellä on juttua meidän (Samin ja mun) Multipitchistä ja häistä. /Nora

Kisakaudet käyntiin

Kolmen viimeisen päivän aikana on avattu kolme uutta kisakautta: golf, beachvolley ja lentis. Kaksi ensimmäistä suoraan kisalla ja kolmas treeneillä.

Biitsillä on tullut vietettyä kesällä useampi tunti, mutta ei itse pelaten, vain valmentaen. Hieman jännitti lähteä suoraan turnaukseen, mutta kaipa tuota lajia on tullut mäiskittyä sen verran monta vuotta (n.20v), että takaraivossa pitäisi olla jotain tallessa. Turnaus oli mallia seka, eli mies-nais-pareilla. Järjestäjänä toimi HBV ja pelipaikkana Hietaniemen Uimaranta, eli Hietsu. Verkko oli viritety korkeuteen 235cm, joka miesten (243cm) ja naisten (224cm) korkeuden väliltä. Toi etua selkeästi miehille, kun naisiakin sai torjua. ;)

Peliparini oli turnauksen järjestäjä, joten kaavio oli hyvä ja pelikenttä paras. :) Lämmittelyn hoidin potkimalla scooterillani Mankkaalta Tapiolaan (5km) ja juoksemalla sekä jumppailemalla rannalla. Olin suurin piirtein ainoa, joka lämmitteli, mutta taisin olla myös turnauksen vanhin osallistuja ja takana vähiten pallokosketuksia tältä kesältä. :D

Alkulohkosta voitto ja suoraan puolivälieriin. Puolivälierässä injury toisessa erässä ja koko nainen ihan sekaisin. Törmäsin palloa hakiessa verkkotolpan kiristysnaruun oikean olkapään takapuolella ja putosin siihen paikkaan. Pallo tietenkin nousi, mutten pystynyt jatkamaan. Erikoisen laaja vaikutusalue tuollaisella kolhulla, huimaus, tunnottomuus käsissä, pääkipu ja jalkojen hermotus ihan sekaisin. Medical Timeout (5min) ja hieman pidennetty erätauko 2. ja 3. erän välillä helpotti. Kolmas erä plakkariin ja välieriin.

Mustelmat tulivat vasta seuraavana päivänä...

Välierissä ei tsäänssejä ja pronssipeliin. Käsi toimi yllättävän hyvin ja pronssihan sieltä napsahti. Finaalissa meidät voittaneen parin naisedustaja joutui lähtemään toisen erän jälkeen ja minulle avautui korvaajan paikka ratkaisuerään. Voitto siitäkin, joten olikohan kokonaissijoitus nyt sitten kakkonen. ;)

Keli oli Hietsussa pilvinen, mutta ihan ok. Vihollinen on muuten tämän verkon toisen pään oikean puoleinen naru.

Tykkään pelata miesten kanssa, koska silloin pitää tehdä teknisesti puhtaita suorituksia. Nopeammin liikkuvaa palloa on myös helpompi ja selkeämpi nostaa ja puolustaa. Onhan 235cm ammattilaisenakin pelaaville miehille aivan liian matala verkko, mutta onneksi heillä oli yleensä järkeä päässä. Tällä kertaa kukaan ei nimittäin vetänyt päin pläsiä ja syöttöjä tuli miehillekin. :)

Sitten siihen toiseen avattuun kisakauteen, eli golfiin. Kiipeilyiltä ei vain ole ehtinyt käydä nurmella. Golf on erittäin paljon aikaa vievä laji ja se vaatisi paljon treeniä, jos sitä ihan oikeasti haluaisi osata. Itse haluaisin kyllä, ja vaadin usein itseltäni liikoja treenimäärään nähden,. Tänä vuonna kiipeilyn kehittäminen on kuitenkin vienyt voiton, joten golfkisaankin pystyi lähteä ilman odotuksia.

Golf-kausi aloitettiin Kurk Golfissa Evitskogissa Kirkkonummella, ei aikaisempia kokemuksia kentästä. Aamu oli sateinen ja se toi mukanaa kisaan myös useamman 'no shown', minun lähdössä oli minun lisäkseni vain yksi. Mutta sitäkin parempi yksi, työn puolesta asiakkaani, mutta muuten oppiäitini, joksi häntä koko ajan kentällä nimitin. :) Siis lentopallovalmentajani lukiosta ja nuorten maajoukkueesta, sekä esimerkki myös monella muulla elämän saralla. Oppiäitini nimittäin liikkuu aivan älyttömästi ja hän ehtii moneen paikkaan vaikuttamaan. :)

Sateen saattelemana peli alkoi aika heikosti. Pitkät ja kapeat väylät ja tuntuman puute näkyivät. Avaukset toimi ihmeen hyvin koko ajan, mutta lähestymislyönneissä oli parantamisen varaa. Lihaskontrolli ja kunto on kuitenkin parantuneet siihen malliin, että jaksoin pitää asentoa paremmin koko 18 väylän ajan ja väsymys ei iskenyt. 'Beat the Pro'-väylällä (meidän 2. viimeinen) sain palautetta Roope Kakolta, että lyönnissä oli vihaa mukana. ;) Ja olimme kuulemma oppiäitini kanssa hyvin urheilullisia. :D Kaksi paria ja 28 bogeypistettä ei ole ollenkaan huono suoritus tämän tasoiselta pelaajalta avauskierrokselle. Ehkä sitä voi toisenkin kierroksen heittää, ei golfkaan hullumpi laji ole. ;)

Kolmatta mainittua kisakautta lähdetään käynnistämään vähän harkitummin, eli treenaamalla. Puolitoista kuukautta on aikaa hioa kuviot kuntoon ja joukkue yhtenäiseksi ennen varsinaisia otteluita. Eihän tuo nyt sitten loppuviimein ole kovin pitkä aika... Itse treenaan ainakin elokuun 1-sarjajoukkueen mukana ja valmennan 2-sarjajoukkuetta, näin maanantainakin, 1,5h+1,5h. Tässä vaiheessa kautta tehdään paljon tekniikkaa ja fysiikka ja niistä maanantainkin treenit olivat tehty.

Mitä muuta, no vaikka sitä, että leuanvedoissa mennään treenissä nro 10: 4-4-3-2 ja rankkaa on. Ja perjantaina otettu yläkropan hieronta meni täysin harakoille, kun törmäsin tuohon naruun, sama jumi tuli takaisin kuin iskusta, no iskuhan se olikin. /Nora

Jalat tukkoon kerrasta

Innostun aina, kun telkusta tulee yleisurheilua. Veri vetää silloin tartanille todella voimakkaasti. Näin myös sunnuntaina.

Kauniaisten urheilukenttä on lähellä ja siellä on aina tilaa. (paitsi 2.div futispelien aikaan) Sunnuntaina lähdin kokeilemaan, miltä se juokseminen tuntuu pitkästä aikaa. No, eihän se hyvältä tuntunut.

Sain kuitenkin tehtyä ihan kelvollisen harjoituksen. 10 x 150m vedot ja päälle vuoroloikat 5 x 40 m. Tajusin lopettaa ajoissa, kun alkoi pohkeissa ja alaselässä tuntua. Maanantaiaamulla tiesi tehneensä.

Nora tuulettaa

Kylläpä nyt sujuu ja sitä pitää tuulettaa tottakai. :D Juhuu!
Kirjoitin alkukuusta, että elokuussa kiivetään vain ulkona. Päätös on pitänyt ja se on tuonut ihan kivaa ulottuvuutta kiipeilyyn. Italian reissun jälkeen ei ollut enää mitään odotuksia kiipeilykesälle, koska viime kesänä ei kiipeily graniitilla oikein sujunut, niin nyt en halunnut ottaa siltä uudestaan pataan havittelemalla pilviin. No, on tässä muutenkin opittu vuoden aikana paljon erityisesti henkisellä puolella kiipeilyn saralla...

Hyvien kelien myötä kiipeilykerrat eivät ole päässeet tippumaan ja tähän mennessä kahdeksan päivän aikana on käyty neljä kertaa kiikuilla, kahdesti köydellä ja kahdesti bouldereilla. Projektointia, treeniä ja välillä lähetyksiäkin, oikein opettavaista ja palkitsevaa. Uusia kiviäkin on tullut spotattua, kiitos keväällä ilmestyneen Etelä-Suomen Bouldertopon ja 27crags.comin. Bemböle tarjosi highballeja (korkeita bouldereita) ja haasteita reittien lukuun, Hanikka taas monentyyppistä probleemaa ja uusia projekteja.

Sitten ne mainitut opit. 1. Ekalla yrityksellä harvemmin onnistuu selvittämään ainakaan betaa, kruksia tai muuten optimaalisinta tapaa nousta, projektointi siis kannattaa, vaikeat muuvit alkavat tuntua helpoilta ja kevyiltä ja jää aikaa jopa etsiä parempia otteita. Koskaan ei kannata luovuttaa. 2. Kun ei ole päässä ajatusta, että "pakko topata" tai "en mä tästä kuitenkaan pääse", niin jo alkaa sujua. On rentoutta, on yritystä, on malttia ja erityisesti aikaa. 3. Harjoituksen ja projektoinnin kautta saavutetut toppaukset ja onnistumiset tuntuvat huomattavasti paremmilta kuin onsightit!! 4. Ulkonakin voi treenata ja projektoida ihan samalla tavalla kuin sisällä, kunhan spottaaja ja pädi on hyvin valmiina.

Näiltä otteilta lähdetään boulder #2 Hanikassa, ei ole ainakaan koolla pilatut .

Se tällä erää kiipeilystä, siirrytään muihin aiheisiin. Avaan huomenna, lauantaina, beachvolley-kauden, turnauksella tottakai. Olen tänä kesänä vetänyt useammat biitsitreenit ja -kurssit, mutta itse ei ole tullut vielä pelattua. Hups! :) HBV:n sekaturnaus Hietsussa, saa tulla kannustamaan! Turnaukseen olen valmistautunut hyppimällä ja kyykkäämällä aina valmennusten ohessa biitsillä. Ovat muuten jumppailut menneet perille, sen verran pakaroissa, reisissä ja lonkissa tuntuu. Mutta hyvältä tuntuu, pitää tehdä lisää, pakottaa nimittäin myös venyttelemään!

Leuanvedot ovat jatkuneet normaalisti, nyt on tehty 9 treeniä ja viimeisimmässä oli sarjana 4-3-3-2. Palautukset ovat 1,5 min tai 1 min sarjojen välillä. Hyvin lähellä ollaan, melkein voi sanoa, että menee yksi kokonainen. :) Voimaa on kyllä tullut lisää ihan selkeästi ja hauiskin kasvanut, vaikka ei sitä tuosta kuvasta ainakaan näe. /Nora

Ylimenokausi

Viime viikon loppupuoli meni todellisen ylimenokauden fiiliksissä. Torstaina oli pientä yritystä vetää paritkin treenit (puntti & beachvolley), mutta muuten meni loppuviikko aika lailla juhliessa.

Tällä viikolla onkin otettu sitten itseä tiukasti niskasta kiinni. Maanantai meni vielä pelkästään golfatessa, mutta muina päivinä ohjelmassa on ollut vähintään 1,5 tuntia biitsiä. Noran vetämissä keskiviikkotreeneissä tuli myös monta hyvää vinkkiä keskivartalon kehittämiseen sekä hyviä lämmittelyliikkeitä ylävartalolle.

Eilinen päivä menikin lähes HC-sporttien puolelle. 4 h golfia tukahduttavan kuumalla kentällä (38 pojoo btw) ja heti päälle 4 h biitsiä Hietsussa ensin naisten verkolla ja myöhemmin miesten verkolla sekapelinä. Illalla oli pakko jaksaa vielä venytellä, enkä nyt ihan muista, koska se olisi ollut yhtä kivuliasta kuin eilen. Pitäisi varmasti venytellä useammin...

Aloittelevan kiipeilijän pohdintaa kalliokiipeilystä Suomessa

**VAROITUS: Tästä aiheesta ei saa lyhyttä kirjoitusta**

Isken oman "Light My Firen" keskustelusoppaan kalliokiipeilystä Suomessa. Keskusteluahan on seuraavanlaisia "Trädi/luomu vs. sportti", "Sporttireittien pulttaus" ja "Greidaus".
Sanastoa:

• Trädi-/luomukiipeily: kiipeily itse asennetuilla varmistuksilla, ks. kiila, heksu, frendi, kamu
• Sporttikiipeily: urheilukiipeily hyödyntäen valmiiksi asennettuja pultteja
• Pultti: reitille kiinteästi asennettu varmistus, johon jatko kiinnitetään
• Greidi: reitin vaikeutta kuvaava luku

Näkyvimmin trädikiipeilyä puolustaa ehkä Pikku-Matti Relaa.com-blogissaan. Edellä linkatun postauksen löysin, kun etsin tietoa Reventeenvuoresta. Tämä kirjoitus herätti itsessä paljon ajatuksia, joita sekalaisesti seuraavassa. Kiipeän toista kesää ulkona, eli olen vasta kiipeilyn alkumetreillä, about ensimmäisellä pultilla. Minulla ei ole mitään mahdollisuutta kiivetä trädiä, sillä voimaa ei ole niin paljoa, että pystyisin yhtään piissiä asentamaan edes nelosen reiteillä. Toiseksi, trädikurssit ovat aivan täynnä ja ilman kurssia on jopa vaarallista lähteä testaamaan trädikamoja. Kolmanneksi, trädikamat ovat kalliita vielä sen päälle, että on juuri hankkinut köyden, jatkot, slingit, sulkkarit, kypärän, kengät, valjaat jne... Eli, jos sporttireittejä ei olisi, niin en pystyisi kiivetä ulkona ollenkaan. Enkä usko, että olen ainoa, varsinkaan kun kiipeilyn suosio on kasvamassa.

Myönnän, että trädikiipeily on kiipeilyn alkuperäisin ja jaloin muoto ja haluan sen toki itsekin oppia. En silti ymmärrä, että miten pultit reitillä häiritsevät trädikiipeilijää, jos reitti on myös varmistettavissa omilla kamoilla? Pultit eivät ole koskaan otteissa, saati sitten niissä hakeamissa, joihin omat piissit laitetaan. Trädireitit eivät houkuttele edellä mainituista syistä aloittelevia kiipeilijöitä, lapsia tai aikuisia, testaamaan ulkokiipeilyä, ellei ole mahdollista laittaa yläköyttä. Itse kiipeän kuitenkin mielummin alaköydellä (=liidaan), ja yläköydellä kiikun lähinnä  treenatessa ja projektoidessa ennen varsinaista liidinousua. Jos taas kiipeilyn mahdollistaminen suuremmalle joukolle toimii kompastuskivenä, niin kysyn vaan miksi? En ymmärrä miten kiipeilyn suosion lisääntyminen olisi pois keneltäkään. Aloittelevat kiipeävät vielä pitkään alemmilla greideillä, suosio tuo todennäköisesti mukanaan uusia paikkoja kiipeillä (minäkin olen putsaillut uutta reittiä täysin uudelle kalliolle kotiseudulle - huom! luvat kunnossa), lisäävät vaihtoehtoja, uusia ideoita ja näkemyksiä, sekä tietoisuutta ja huomiota lajille. Toki suosiolla on myös kääntöpuoli, eli joskus saattaa olla ruuhkaa...niillä helpoilla reiteillä ja parkkipaikoilla...

Jos sporttireittejä onnistuu löytämään, niin kannattaa olla tarkkana niiden turvallisuuden kanssa johtuen pulttauksesta.
Pitkän kiipeilykokemuksen omaavatkin kiipeilijät ottavat joskus vahvasti kantaa tähän asiaan, esim. sporttireittien turvallisuudesta kirjoitti eräs erittäin kokenut kiipeilijä äskettäin näin:

"VÄHÄN MIETTEITÄ PULTTIEN SIJOITUKSISTA KIIPEILYN TURVALLISUUDEN KANNALTA.

Kesän kalliokierroksilla on tullut huomiotua sporttireittien pulttaukset. Monilla reiteillä ensimmäinen pultti on suhteellisen korkealla ja kuitenkin putoamisen riski on suuri. Toisissa reiteissä ensimmäsien ja toisen pultin väli on niin suuri, että normipudotuksen riski on erittäin suuri. Pulttien sijoittelussa on selkeästi havaittavissa, että Fall Factor arvoista ei ole ollut mitään hajua. Pultteja on sijoiteltu "Reitti on koville jätkille fiiliksellä", eikä sitä tartte muiden kiivetä jos ei uskallusta riitä. Täytyy myöntää, että samaan ajatteluun on tullut itsekin syyllistyttyä kiihkeällä -80-90 luvulla joillakin omilla reiteillä.
Viime viikonloppuna katsoin Rollareissa "Sianlihan orjat" reitin pulttausta, taitaa normipudotus toteutua mikäli liidaaja putoaa juuri ennen toista pulttia.
Kiipeilijöiden määrän lisääntyessä riski, että joku loukkaa itsensä ikävästi vain kasvaa. Voisimme yhteistuumin todetä, että tätä riskiä voitaisiin pienentää tarkastelemalla joidenkin kallioiden ensimmäisen ja toisen pultin sijoituksia.
Ensinousun peirinteitä toki on hyvä kunnioittaa, mutta jos nuo perinteet ovat perua tietämättömyydestä ja tyhmän rohkeasta kiipeilytyylistä on niitä kyettävä muuttamaan turvallisempaan suuntaan.

Itse olen valmis muuttamaan joidenkin vanhojen reittieni pulttausta turvallisempaan suuntaan. Jatkossa, mikäli teen sporttireittejä, tulen ottamaan huomioon ensisijaisesti turvallisuusseikat sekä köyteen kohdistuvat voimat pulttien sijoitusta mietittäessä."

Kuva aiheesta.

Reventeenvuoren talkkarin sanoihin on myöskin helppo yhtyä:
"Nelosen-vitosen reittejä on välillä vähän hankala greidata kun ei itsellä oikein tunnu eroa niissä hirveesti, se on sikäli harmi koska asia ei todellakaan ole mitätön niiden kannalta joillekka harrastus on alussa tai toivetikkilistat liikkuvat noissa greideissä. Jollekin yksilölle ylimääräiseltä tuntuva pultti voi olla toiselle ratkaiseva, varsinkin harrastuksen alussa. Noudatan omassa reitinteossa etikettiä "mitä helpompi sportti-sitä turvallisempi pulttaus" -koska silloin pulttaus palvelee parhaiten niitä jotka ko.reittejä kiipeävät ja turhilta haavereilta vältytään. Lisäksi ihmiset uskaltavat suoraan opetella alaköysikiipeilyä, mistä kiipeilyssä on kuitenkin pohjimmiltaan kysymys.

Kiipeämällä paljon metrejä reitin luku ja varmistamisen suunnittelu alkaa kehittyä, se on osa hyvää kiipeilytaitoa siinä kuin greidin murskaaminen. Ulkomailla sporttia kiivetessä tulee eteen paljon useammin tilanteita joissa täytyy osata ennalta pidentää jatkoa tarvittaessa, trädikiipeilyssä asia on enemmänkin sääntö kuin kuin poikkeus ja keskeinen taito. Mutta toki reitit pyritään aina pulttaamaan mahdollisimman suoraan, aina tämä ei kuitenkaan ole monista eri syistä johtuen mahdollista."

Toni-talkkari tuossa mainitsikin jo ulkomaisesta pulttauksesta. Siihen voisin itsekin kommentoida, että esim. Italiassa ei pultteja kauheasti säästellä, eikä se minusta tee reiteistä yhtään sen huonompia tai tylsempiä. Jos ei pysty tai tuntuu turhalta klipata, niin sitten ei klippaa. Itse kuitenkin klippaan kaikki, koska koskaan ei voi tietää ja kiipeilyssä turvallisuus menee minusta kaiken edelle...

Toni-talkkari tarttui kirjoituksessaan myös greidaukseen. Tämä on asia, jonka yli olen pikku hiljaa päässyt omassa päässäni. :) Mutta tuottaa silti aika ajoin päänvaivaa kiivettävää etsiessä. Suomessahan ei ole ihan hirveästi pienen greidin sporttireittejä. Aloittelevana kiipeilijänä etsii toposta kuitenkin niitä pienimpiä greidejä, joille voisi olla toivoa. Alla on kuva, jossa on verrattu rankalaista greidausta vanhaan ja uuteen suomalaiseen greidaukseen. Ranskalainen greidaus on käytössä yleensä sporttireiteillä (ainakin Italian kivillä) ja erityisesti sisällä. Suomalainen greidaus on käytössä trädi-reiteillä. (Vertailu on vanha, mutta niin ovat monet reititkin Suomen kallioilla)

Poimittu Relaa.comin keskustelusta

Kuten sanottua, olen itse päässyt jo hieman yli siitä, että Italiassa ja sisällä kannattaa kokeilla ja jopa pääsee ylös aivan eri greidejä kuin Suomessa ulkona. Osittain tämä johtuu myös pulttauksesta, mutta pääasiassa siitä, että niitä helppoja reittejä ei täällä vain ole. Graniitti ei ole optimaalista kiveä aloittelevalle kiipeilijälle, koska siinä ei ole kovinkaan usein isoja otteita käsille (kahvoja), lähinnä halkeamia ja listoja, jaloille pitää osata käyttää kitkaa ja pieniä kiteitä, kalliot ovat matalia, eli kokonaisgreidi on isompi, ja kallio on usein märkää ja liukasta. Viime kesänä turhauduin täysin, kun en päässyt mitään ylös. Tänä kesänä kehitystä on selvästi tapahtunut, sillä pääsen jo melkein kaikkia vitosen reittejä (sisällä ja Italiassa menee 6A ja jopa 6B). Greidi ei ole minulle mikään mittari, mutta haluan kiivetä, jos vain olisi jotain mahdollista kiivettävää!! Ja mahdollisella kiivettävällä tarkoitan nelosen ja vitosen sporttireittejä järkevällä pulttauksella!

Rauhaa ja rakkautta ja hyviä kiikkuja kaikille tasosta ja kokemuksesta huolimatta !! *Nora

  
           

Graniittia

Olipa huippua kiivetä Suomi-kallioilla! Sanoinko mä todella tuon? En olisi uskonut Italian kalkin jälkeen. :D

Paluu graniitille ei ollut ollenkaan niin paha kuin kuvittelin. Helppoa se ei ollut, eikä kevyttä, erilaistakin mutta antoisaa. Viikonlopun jäljiltä varsinkin olkapäät valittavat ja kroppa on naarmuja täynnä. Oli se vaan sen silti arvoista. Kräkkiä, jättifleikkiä, isoja muotoja, listoja, kiteitä ja rosoa, niistä on Suomi-kiipeily tehty. Greidit ei paukkuneet, eikä lähetyksiä tullut lukuisia määriä, mutta eipä niitä lähdetty hakemaankaan.

Onnistuneen kiipeilyviikonlopun salat ovat hyvä keli, upeat kalliot, ei kiirettä, ei ennakko-odotuksia ja loistava seura. Näitä kaikkia oli tarjolla, joten ei muuta kuin nauttimaan.

Lauantaina Haukkakallio Loviisan kupeessa tarjosi palkitsevaa projektointia ja pari onsight-liidiä. Sami liidasi köyden 100 Salamaa (6a)-reitille, mä kakkostelin ja sitten projektoitiin. Italiassa ei oltu totuttu noin fyysisiin reitteihin, joissa pitää käännellä paljon kroppaa, tehdä isoja muuveja ja luottaa jaloilla kitkaan. Kolmannella nousulla sain yhtä roikkumista vaille valmiiksi puhtaan nousun yliksessä (muttei ihan ilman puukosketusta). Samilla meni neljäs ylös puhtaasti, jopa ilman hipaisuakaan puuhun. En vain jaksanut enää siinä vaiheessa puristaa, ja en jaksanut enää neljättä yrittää. Ensi kerralla! :)

Sata Salamaa alkaa puun oikealta puolelta ja kolon kohdalta siirrytään puun vasemmalle puolelle.

Vaikka salamoinnin jälkeen olinkin aivan puhki, niin oli kova halu liidata vieressä nököttävät vitoset Kanjonissa. Ensin Kotkan Ruusu (5+/5C) ja sitten Moon Bridge (5+/5C). Onneksi tuossa järjestyksessä, koska muuten Kotkan Ruusu olisi saattanut jäädä yrittämättä. Moon Bridge oli todella fyysinen reitti jostain syystä. ensin jammailua 50 cm raossa, sen jälkeen halkeamaa ja lopussa kurottelua kivien yli. Ehkä enemmän henkistä raskautta kuin fyysistä, vaikka sai siinä punnertaakin, jopa mantteloida.

Kiipeilyjen jälkeen lähilammikkoon (Särkjärvi, ei siis kallion viereinen Pitkäjärvi) putsaamaan pahimmat ruhjeet ja pölyt, sekä aloittamaan palautus.Vesi on nimittäin sen verran kylmää, että lihakset tykkää. Varmaan päälle 20C, mutta tälle vilukissalle ja kuumotetuille lihaksille sopivan vilpoisaa.

Särkjärvi

Uinnin jälkeen nautittiin eväät, kesäkeittoa makkaralla. :) Onni on hyvä termari, joka pitää keiton lämpimänä koko päivän. Muistaretkivälineistä hieman lisää tuonnempana. :)

Namnam! :P

Lauantaille oli myös leuanvetotreeni kalenterissa. Nro 7, 3-3-3-2, tiukkaa oli. Päälle vielä kunnon venyttelyt ja kylmähoidot, erityisesti käsille.

Sunnuntaina autonnokka käännettiin hieman pohjoisemmaksi, eli Reventeenvuorelle. Tosiaan tuolla 27crags.com:ssa ei tietoja ole tarjolla, saati muualla netissä, eli Suomen Kalliokiipeilyreitit 2008 antaa parhaimman tiedon. Paikka on huikea, ihan yllättäen monta kymmentä metriä korkeaa seinää keskellä metsää. Helppo lähestyminen ja paljon parkkitilaa. Suosittelen!

Me menimme suoraan Klassikkoainesta-sektorille, jossa on ehdoton hiljaisuus-käsky. Onneksi paikalla ei ollut muita ja pääsimme sinne, sillä siellä saa olla vain kaksi köysistöä kerrallaan. Valitsimme sporttia, eli paikan vitoset 5b ja 5c (Joskus vielä Yosemiteen). Aika tiukkoja sanoihin, siis fyysisesti. Ihan älyttömän hienot reitit, mutta vaatii kuntoa, jota ei ole. Taas mentiin kräkissä ja fleikin reunassa, roikuttiin listassa ja keikuttiin kitkalla. 5b meni liidaten, 5c kakkostellen pienellä tauolla, en tiedä olisinko uskaltanut liidata.

Sieltä se vuori kurkistaa.

Taas aivan puhki fyysisesti, mutta lisää piti kiivetä. Pulla (6a) kakkosena, vaikka olis varmasti pystynyt liidatakin, onneksi on Sami, joka vie yläköyden, niin minä voin peesailla. :) Halusin vielä kuitenkin liidata ja hamusin 5a-reittiä Urut-sektorilta. Ei mennyt kuten Strömsössä, eli ei noussut kruksista tämä hyllylle, vaan oksalle laulelemaan. Onneksi oli puu reitin vieressä, että pääsin ankkurille. Ensi kertaan jäi se toppaus ja myös kaverin tekemän reitin testaus, eli trädiopettelu.

Kiipeilyjen jälkeen retkiruokailu ja pulahdus Kymijokeen. Palautuminen taas aloitettu kylmennyksellä ja tankkauksella. Vesi oli selkeästi kylmempää kuin edellisenä päivänä. Ihme kyllä kotona jaksoi vielä venytellä ja antaa kylmähoitoa. Onneksi on geelipusseja poikineen, kun kolme paikkaa pitää yhtä aikaa jäädyttää.

Elokuun alku muuten: Biitsitreenien ohjaus to, 1,5h /Nora
   

Keho on mun temppeli

Tai jotain. Tulipa käytyä jälleen InBody 720-mittauksessa. Hieno tapa aloittaa elokuu masentamalla itsensä. Nooh, saapahan lisätsemppiä treenaukseen. Eikä ne tulokset niin huonot olleet, hiukan huonommat joiltain osin kuin 3 kk sitten. Rasvaa oli vähän enemmän, viskeraalirasvaa aika paljonkin enemmän, lihaksia oli vähän vähemmän, paino kuitenkin pienempi. Muita muutoksia oli kehon rakenteen siirtyminen hyväksi alakropasta yläkroppaan, eli kiipeilty on muttei pelattu palloa. :) Keskikropassa on myös enemmän lihasta, mikä on hyvä asia.

Omasta mielestä keho näyttää paremmalta kuin aikoihin, tuntuukin hyvältä, mutta silti tulokset ovat tuollaiset verrattuna edelliseen kertaan. Omalla kotivaa'allakin tulokset olivat paremmat kuin koskaan. Tästä eteenpäin pitää vaan ottaa enemmän aerobista liikuntaa mukaan, ennen edellistähän oli hyvä hiihtokausi alla, jolla oli varmasti vaikutusta viskeraalirasvaan, pallo tulee kuvioihin joka tapauksessa lentiskauden alkaessa eli jalat saavat sitä kautta voimatreeniä, pitää pitää myös ruokavalio kurissa ja siinä kai se.

Vasemmalla 4.5. tehty mittaus, oikealla 1.8. tehty mittaus.

Laitetaanpa heinäkuun loppua pakettiin muilta osin:

• Leuanvetotreenit #5 ja #6: Sen verran vetää jumiin yläselkää, ettei treenistä pysty tehdä kuin kaksi ekaa sarjaa kunnolla, viimeiset toistot sarjoissa jäävät hieman vajaiksi #5 2-3-3-2 ja #6 3-3-2-2.
• Boulderointia pariin otteeseen BK Konalassa: hyvää projektointia ja kolmen projektin toppaus, kaikki 6a-reittejä.
• Biitsitreenejä pariin otteeseen koutsin roolissa
• Venyttelyä, jota ilman ei seuraavana päivänä pystyisi toimimaan ollenkaan ja niskakin on lähtenyt aukeamaan.

Suunnitelmia elokuulle:

• Kiipeilyä vain ulkona sään salliessa, boulderia ja köyttä
• Voimatreeniä koko kropalle
• Lihashuoltoa
• Liikkuvuutta
• Leuanveto-ohjelma
• Biitsiturnaus
• Golfkisat
• Lentiksessä sisätreenit käyntiin

Näillä mennään. /Nora