Kantola Open ja Helsinki Volley kruunasivat viikon 39

Viime viikko oli yksi rankimmista mutta myös yksi antoisimmista viikoista pitkään pitkään aikaan. Mikä klisee, mutta täyttä totta! :)

Joka päivä tiukkaa treenisettiä ja viikonloppuna elämäni ensimmäiset boulderkisat ja lentiksen 1-sarjamatsi sitten vuoden 1996. Hyvin jaksoi ja hyvin meni molemmat, vaikka ensimmäiseen ei osannut kokemattomuuttaan treenata ja toiseen ei ollut treenannut pelipaikalla (libero) spesifisti sitten liigapelaamisen (2006)...

Ensin viikko lyhyesti läpi ja sitten tarkemmin viikonloppuun:

• Ma: Kiipeilyareenalla köyden kanssa 3h
• Ti: Kävellen+julkisilla työmatkat, Lentopalloa yhteensä 4h sisältäen valmennusta, treenausta, valmennusta ja treenausta kolmen eri joukkueen mukana
• Ke: Boulderointia BK Konalassa pari tuntia
• To: Kahvakuulaa ulkoilmassa tunnin verran ja kolme tuntia lentopalloa kahden joukkueen treeneissä
• Pe: Puolisentoista tuntia boulderointia Scarpan kenkiä testaillen BK Konalassa

Sitten lauantaihin ja Hänkin Kantola Openiin.
Voin sanoa, että jännitti. Ei niin paljon kuin vaikka biitsiturnauksissa niinä oikein pelivuosina, mutta pientä hermostuneisuutta oli ilmassa. Ehkä siksi, etten tiennyt kuinka kova taso oikeasti onkaan ja kuinka pahasti otan turpaani. Pukukopissakin oli lajin parhaimmisto (Onnea Katariinalle voitosta ja Anitralle kakkossijasta) samaan aikaan keskustelemassa treenauksestaan. Jännitys kuitenkin kaikkosi Samin ja Aleksin seurassa reittejä tutkaillessa ja lämmitellessä. Kun kello kilahti, päätimme suunnata hiplaamaan otteita helpoimmille reiteille, joita olimme skautanneet. Tavoite, 5 reittiä, tuli täyteen jo ekalla seinällä ja siitä oli kova into jatkaa vaikeammille. Kaiken kaikkiaan 49 reitistä sain kiivettyä 20 ja olin 13 naisen porukassa kymmenes. Yritin noiden 20 reitin lisäksi 6 muuta reittiä, mutta niissä ei ollut oikein mitään mahkuja. Yhdessä jäin toppia vaille vajaaksi ja yhdessä yhtä välimuuvia vaillee, ne lienevät olleen lähimpänä, mutta olen erittäin tyytyväinen. Tuntui, että löysimme Samin kanssa hyvin itselle sopivat reitit ja ettei mitään mahdollista jäänyt kokeilematta.  

Aleksi otti kuvia, mutta muokkaus on vielä kesken, niin laitetaan itse ottamani yleiskuva Hänkistä.
 

Tuo 'Hänkki'-seinän H:n kohdalla oleva valkoinen reitti jäi harmittamaan hiukan, kun en päässyt toisiksi ylimpään otteeseen millään...

Kisan jälkeen kroppa oli aivan hyytelöä. Hyvä että pystyi ajamaan kotiin. Venyttelyjä en tehnyt, koska en jaksanut. Ainoat palauttavat toimenpiteet olivat Gainomax ja jäät olkapäässä. :) Niillä sitten lähdettiin sunnuntain lentismatsiin. Pelimatka on pelimatka ja pelipäivä on pelipäivä, molemmissa oma kutkuttava fiiliksensä ja palloilijalle herkkua. Viime vuosina, kun pelipäivät ovat olleet pitkälti arkipäiviä ei 'Pelipäivä'-fiilistä ole oikein saanut. Eikä bussilla tehtyjä pelimatkojakaan ole viime vuosina ollut. Jo noiden kahden edellä mainitun takia kannatti lähteä mukaan, ja 0-3 voitto vastustajasta oli kivaa plussaa. 

Pelimatkalla Lahden motarilla

Tässä lentopallopeliurani sarjatasoittain:
1993-1994 3-sarjaa Karkkilan Pallokerhossa
1994-1995 2-sarjaa Someron Pallossa
1995-1996 1-sarjaa Someron Pallossa
1996-1997 Supersarjaa Vihdin Lentopallossa
1997-2006 SM-liigaa Vihdin Lentopallossa, Hämeenlinnan Tarmo-Volleyssä, Oriveden Ponnistuksessa, Pieksämäki Volleyssä ja Vanaja Racing Clubissa
2007 kevät -2013 nyt 2-sarjaa Karkkilan Pallokerhossa, Korson Vedossa ja Naarasleijonissa

Ja nyt sitten ns. paluu 1-sarjatasolle 17 vuoden jälkeen Helsinki Volleyn paidassa Mikkelin Passareita vastaan. Varsinainen joukkueeni on yhä Naarasleijonat 2-sarjassa, mutta olen HelVolleyn farmipelaaja. Kehityspelaajaksi ei kai 35-vuotiasta voi enää sanoa... ;) Pelipaikkana oli libero, vaikka oman joukkueen kanssa on tullut treenattua lähinnä passarin paikkaa. Mutta eipä tuntunut haittaavan, tuomarikin sanoi pelin jälkeen, että pelasin kuin vanha tekijä. Vanhaksi tunsin muuten olonikin paluumatkalla. Edellisen päivän boulderit alkoivat vihdoin tuntua hartioissa ja olkapäissä. Onneksi olin varautunut sen verran, että olkapäät menivät kinesioteippiin jo ennen peliä ja lisäksi Kuortti tarjosi vanhalle apteekin, kun nuoremmat menivät karkkikauppaan.

Melkein toivon, ettei 1-sarjapelit jää tähän yhteen, mutta toisaalta meni sen verran hyvin, että tätä hyvää fiilistä ei myöskään haluaisi menettää! :D Sunnuntaisen pelipäivän kruunasi vielä Ylen tarjoama EM-lentiksen finaali, jossa Venäjän Muserskiy (218cm) musersi Italian syötöillään, torjunnoillaan ja keskihyökkäyksillään. /Nora