Mahtavuutta

Kiipeily on tällä hetkellä mahtavuutta. Vaikka sormissa ei ole nahkaa, kynnet ovat kuluneet lakkoineen, hartioissa ja olkapäissä kinnaa, kyynervarsissa kiristää, lonkat tuntuu käytetyiltä, keskivartalo on makaronia ja pohkeissa kivistää, niin en vaihtaisi hetkeäkään seinällä koetuista hetkistä pois!

On niin hienoa kavuta alaköydellä 25 metrinen seinä ylös, varsinkin, kun matkalla osaa jopa levätä itsenäisesti ja huoltaa käsiä. Koko ajan ei tarvitse tulla köyteen roikkumaan. Ja onpa mahtavaa liidata hänkkiä seinää, kun ainoa mahdollisuus luovuttaa on pudota monta metriä alaspäin. Ainakin pistää yrittämään viimeiseen asti. Kuvailematon fiilis tulee myös, kun pääset toppaamaan reitin, joka on jäänyt puolitiehen edellisillä yrityksillä.

Viikonloppuna kiipeilyä hieman eri muodoissa perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina, yhteensä kymmenen tuntia. Tahtikin on kova, kun kaksin mennään, mutta en valita, tahti on oikeasti ihan sopiva. Itseäni kehittääkseni menin välillä yläköydellä vaikeampia reittejä, alaköydellä pitkiä helpompia reittejä, alaköydellä haastavia reittejä, yläköydellä helppoja reittejä monta putkeen ja välillä tuli myös boulderoitua.

Greidit nousee kohisten, kun treeniä on paljon. Pitäis myös pitää huolta fysiikasta ja treenata puitteita. Onneksi on hyvä treenikamu, Sami, niin homma menee koko ajan eteenpäin. Ilman Samia painisin yhä samalla aloitustasolla ja pohtisin samoja kruxeja loputtomiin. Nyt odotetaan syksyn huipennusta, eli Sisilian matkaa, jossa kiipeilytaidot pääsevät todelliseen testiin.

Kiipeilyn myötä olen fyysisestikin loistavassa kunnossa. Passi lentää, jalat liikkuu, löytyy voimaa keskikropasta ja liikkuvuuttakin on, paitsi käsissä. ;) Näillä mennään ja korkealle mennäänkin! :D
/N

PS. Maanantaina alkoi sarja ja ekasta pelistä kahden murskatappiollisen erän jälkeen voitto kolmannessa 27-25 ja koko ottelu kotiin 3-2. Hyvä meidän jengi!